Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Vaimopa luo kävi valtiahan, valesuulla jo vaati: 'Proitos, kuole jo pois tai Bellerofon tapa, surmaa, lempeen vaimosi kanssa jok' yhtynyt ois väkivalloin. Virkki, ja valtias vimmastui, kun moisia kuuli; tappanut urhoa ei toki, näät sitä kammosi tunto, vaan pani matkaamaan Lykiaan kera turmiokirjain: taulun yhteentaittuvan piirs salamerkkejä täyteen, jotta ne sais hält' appi ja tuojan tuon menetyttäis.
Vanha sotilas korotti olkapäitään ja virkki puoleksi kuuluvalla äänellä: "oma syynne! miks'ette anna hänen saada pitää tahtoansa, vaan pidätätte häntä väkisin. Hän tosiaan ei ole luotu kaikkina päivinänsä kiinitettäväksi maa-tilkkaan, jonka päällä on syntynyt. Vaan odottakaa vain! kyllä Herra tietää minkä tekee! Jos hän tahtoo auttaa Rietrikin määrän päähän, niin ette taida sitä estää!
Kirjettä lakatessaan, puristi hän huulensa yhteen ja virkki: "kas niin, nyt olen minä valmis, mitä Haldenbrunniin tulee". Pianpa repäsi hän kuitenkin kirjeen auki, sillä hän piti velvollisuutenaan näyttää Johannekselle, mitä hän oli kirjoittanut. Tämäpä ei tullut takaisin pitkään aikaan, ja Amrei punastui, kun puhelias emäntä sanoi: "teidän miehellänne on kaiketi asioita voutivirastossa?"
Virkki, ja koht' uros tunsi jo tuon jumalattaren äänen, joutuen viskautui hevon selkään; niitä Odysseus jousell' iski, ja kohti ne laivoja kiiti akhaijein. Vartia sokkopa välkkyväjous ei ollut Apollo, närkästyin näki luo Diomedeen käyvän Athenen, iliolaisten riens sotaleiriin, Hippokoonin valveuttain, joka johtelijoit' oli Thrakian joukon, orpana Rhesos-ruhtinahan.
Vaan nepä kaikki jo luon minä liekkiin leimuavaiseen; ei sua auta ne, sillä et saa sinä uinua niissä; sulle ne suitsutkoot vain maineeks Ilionissa." Noin hän itkien virkki, ja voihkasi vaimojen parvi. Noin oli kaupungiss' iso vaikerrus. Mut akhaijit saapuen laivoilleen liki Hellespontoa laajaa erkanivat kukin haaralleen, omat kuss' oli haahdet.
Virkki; mut vinhana kiidättäin tuli Tydeun poika, viuhui orhien yll' yhä ruoska, ja maast' ylähälle ponnahtain hevot kirmasivat, yli tanteren kiitäin. Päin ajomiest' yhä löi raetuiskuna rapsava hiekka, vierivät joutuisaan tinan-, kullanvälkkyvät vaunut jäljess' orhien kiitävien; ei pyörien kiskot jättää hienoiseen kedon hiekkaan jälkeä taakseen kelvoin kerjenneet; niin vinhaan vei hevot raisut.
Virkki vanha Väinämöinen luoksi purren päästyänsä: "Mitä itket, puinen pursi, vene hankava, valitat? Itketkö sä puisuuttasi, hankavuuttasi haveksit?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Vesille venosen mieli tervaisiltaki teloilta, mieli neien miehelähän korkeastaki ko'ista. Sitä itken, pursi raukka, vene vaivainen, valitan: itken viejäistä vesille, laskijaista lainehille.
"Heitä alakuloisuutesi", virkki hänelle nuorin, joka näistä oli hurskain. "Tee meidän tavalla, ole iloinen ja hyvä olento; surumielisyys ei kuitenkaan saata mihinkään." "En ole alakuloinen, enkä surumielinen", vastasi Antero, "elämästäni iloitsen yhtä paljo, kuin sinäkin, niin, kentiesi paljoa enemmänkin."
Vierin soita, vierin maita, vierin ventoja vesiä; vierin veikon pellon päähän siinä kukkui kuivat kuuset, lauloi lakkapäät petäjät, kaikki vaakkuivat varikset, harakat hakahtelivat: 'Ei täällä sinun kotisi eikä synnyntäsijasi! "En mä tuotana totellut, vierin veikkoni piha'an. Jo mulle veräjät virkki, kaikki vainiot valitti: 'Mitäpä tulet kotihin, kuta, kurja, kuulemahan?
Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eipä muu sukuni suuri eikä toinen joukkioni juokse sormin soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen." Vaka vanha Väinämöinen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Joko juokset soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen?"
Päivän Sana
Muut Etsivät