Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Niin emo sanoiksi virkki,
Vaan pidä kilpoja vielä sä ystäväs muistoa viettäin! Lahjasi ottaa on rakas mulle, ja mielt' ilahuttaa, että sä ystävänäs mua muistat, et unhota antaa mulle sit' arvoa, jonk' olen saava akhaijien kesken. Palkoin parhain sulle sen kostelkoot ikivallat!" Virkki, ja kautt' uropiirin pois kävi aimo Akhilleus, Neleun poian kiitokset kun kaikk' oli kuullut.
Virkki, ja hält' ase viuhui päin, valahuttaja varjon, eik' ohi iskenyt, vaan kuhun tähtäsi: pään kypäräisen kukkurahan, mut kilpistyin kävi vaskehen vaski, vammaumatt' ihon sorjan, näät pään varje sen esti, kolminkertainen kypär' uljas, lahja Apollon. Kauas hoipertuin väen turviin taansihe Hektor, lysmyi polvilleen, käsin vankoin sai nojatuksi vasten maata, ja yö yli silmäin laskihe synkkä.
Ei tieä nimeä tuolle, millä mainita nimellä. Emo kutsui kukkaseksi, vieras vennon joutioksi. Etsittihin ristijätä, katsottihin kastajata. Tuli ukko ristimähän, Virokannas kastamahan. Ukko tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "En mä risti riivattua, katalata kastakana, kun ei ensin tutkittane, tutkittane, tuomittane." Kenpä tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi?
Tokko tietäisit sanoa, Mistä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle." Tuon paimo sanoiksi virkki: "Jopa tieän, jotta tunnen; Siitä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle, Kun on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna." "Miss' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?"
Louhi Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei pyyssä kahen jakoa, oravassa kolmen miehen; hyvä on sampuen hyrätä Pohjolan kivimäessä, hyvä olla itseniki sammon suuren haltijana." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Kun et antane osoa, tuota sammon toista puolta, niin on kaiken kantanemme, vienemme venehesemme."
Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi niinkuin muinenki kasakan eli orjan palkollisen lähteä kytömäelle, käyä hongikkokeolle!" Käsin kääri vaattehensa, kourin helmansa kokosi; otti vastan varjoksensa, lehen lempi suojaksensa. Astua taputtelevi vatsanvaivoissa kovissa huonehesen hongikkohon, tallihin Tapiomäelle.
Sen Lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sovitti: veri pääsi vuotamahan, hurme huppelehtamahan. Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, tuossa tuon sanoiksi virkki, noin on lausui ja pakisi: "Oi sie kirves kikkanokka, tasaterä tapparainen! Luulitko puuta purrehesi, honkoa hotaisnehesi, petäjätä pannehesi, koivua kohannehesi, kun sa lipsahit liha'an, solahutit suonilleni?"
Virkki ja kaunoiset koht' aukoi arkkujen kannet, kakstoist' arkuistaan ihanaisia vaippoja katsoi, raitia myös kakstoista ja peittoa pehmeävillaa, yhtäpä mont' ihokasta ja viittaa viel' ylen sorjaa, kultaa punniten otti talenttia kymmenen, kolmi- jalkoja kaksi ja neljäpä taas pesumaljoja, kauniin myös pikarinkin, jonka hän lahjana Thrakian miesten airutmatkall' ammoin sai; sitäkään edes ei nyt säästänyt vanhus säilöissään; halu vain oli hällä polttava noudantaan pojan rakkaan.
Niinpä nyt virkkaos mulle, mit' itse sa arvelet siitä; sill' ylen suur' oman mieleni on ikävöitsevä into lähteä laivain luokse akhaijein leirihin laajaan." Virkki; mut puoliso näin valitukseen puhjeten lausui: "Voi mua, missä on mielesi, jost' olit kuulu sa ennen ain' alamaistesi luona ja heimojen vierahienkin?
Päivän Sana
Muut Etsivät