Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Toi arpa toet sanomat, merkki miesten vastoavi: sanoi päivän saaneheksi, kuun tuonne kaonneheksi Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän. Vaka vanha Väinämöinen siitä tuon sanoiksi virkki: "Jos ma nyt lähen Pohjolahan, Pohjan poikien poluille, saan ma kuun kumottamahan, päivä kullan paistamahan." Jopa läksi jotta joutui pimeähän Pohjolahan.
Virkki ja haavast' irralleen veti vaskisen peitsen, polkien kannallaan, selin maahan mätkäsi ruumiin; karkasi keihäineen heti Automedonia kohti, aimoa tuot' asemiest' uron askelnopsan Akhilleun, kaataakseen hänet, vaan hevot pois, pari kuoloton, kiitäin vei hänet, taivaisten jalot lahjat, Peleun saamat. SEITSEM
Käyköön koittelemaan mies miestä jo vaskisin peitsin!" Virkki, ja kiiti jo hält' ase ankara kilpeä kohti valtavan suurta; se vankuen soi, kun päin kävi keihäs.
Vaka vanha Väinämöinen itse läksi astumahan, ylös korpehen kohosi tuon tuiman tulen jälille. Tapasi tulosen tuolta kahen kannon juuren alta, leppäpökkelön sisästä, lahokannon kainalosta. Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Tulonen, Jumalan luoma, luoma Luojan, valkeainen! Syyttäpä menit syville, asiatta aivan kauas!
Virkki ja vei asun ylt' asekuulun Paionin poian. Mutta Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, jousen joukkojen pään Diomedeen suuntasi surmaks, suojana patsas pääll' lepokummun, kuss' ikiunta Ilos, Dardanon juurt' uros, uinui, valtias vanha.
Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna? Nousipa kukko laulamahan, Kananpoika kaikkumahan."
Kahdeksasviidettä runo Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, tuosta tuumille tulevi, ajeleiksen arveloille nuotan liinaisen kutoa, satahisen saautella. Jopa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Onko liinan kylväjätä, kylväjätä, kyntäjätä, verkko valmistellakseni, satasilmä saa'akseni kalan kurjan tappajaksi, katalan kaottajaksi?"
Siis kera seuratkaa, tehovampi on työ monen tehden!" Virkki, ja kannustain kävi mieliin käskijän nuhde, kiivaammin väki ryntäsi päin kera valtiahansa, myös urot Argos-maan veti taajemmaks sotarintaa, muurin suojelemaa; ja nyt alkoi työ ylen tuima.
Mutta tupaan isän luo, jok' yksin Siellä asui, arkeillaan ne lähti; Nuorimmatpa nöyrästi nyt astui Ees ja tarttui taaton käsiin lausuin: "Isä, suo nyt meidän ilotella, Joutilaina tänään veljinemme, Viisitoista vuotta täyttäneinä!" Kolkkona kuin talvi äijä kuuli Lauseen, kipristellen kulmiansa Virkki: "Mikä tänään laiminlyödään Huomennakin laiminlyödyn jättää. Kyntämättä maat on, menkää kyntöön!"
Kaikki tunnen mie katala, Kaikki oon kokenut kurja, Mieron mielen, mieron kielen, Mieron armot armahimmat, Kyläiset hyvinpiännät, Vierahan ylösajannan. Kun vieras ylös ajavi, Noin se silloin vieras virkki: "Nouse pois nokinen pölkky, Hava'a vesihakonen, Puhu tulta turve'korva, Lietso lemmon liekuttama!"
Päivän Sana
Muut Etsivät