United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaka vanha Väinämöinen itse läksi astumahan, ylös korpehen kohosi tuon tuiman tulen jälille. Tapasi tulosen tuolta kahen kannon juuren alta, leppäpökkelön sisästä, lahokannon kainalosta. Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Tulonen, Jumalan luoma, luoma Luojan, valkeainen! Syyttäpä menit syville, asiatta aivan kauas!
Oisin mie mokoman saanut Mäellenki mentyäni, Kannoille karattuani; Saanut hongista salolta, Kantoloista kaskimaalta, Löynnyt tieltä tervaskannon, Leppäpökkelön lehosta Suu kivestä, pää savesta, Silmät kuivista sysistä, Turpa tuuran taittumasta, Parta naavoista pahoista, Korvat koivun pahkuloista, Jalat koivun konkelosta, Varsi puista vaivaisista, Muu ruumis lahosta puusta. Itse hullu hukkasime.
Tuota toivotit ikäsi, Tuota puolen polveasi, Käkesit tämän kesosen; Sanoit saavasi sarasen, Apilaisen ottavasi, Sorsan suositellehesi, Vesilinnun vienehesi. Sait sinä hyvän sarasen, Armahan apilasheinän Löysit tieltä tervaskannon, Leppäpökkelön lehosta. Talven on tateessa maannut, Kuukauen hevoskujassa, Viel' on silmät siistimättä, Kaikki kasvot kaavimatta. Laajasukuinen neiti.
'Oisinpa mokoman saanut mäellenki mentyäni: saanut tieltä tervaskannon, leppäpökkelön lehosta, pannut turvan turpehesta, parran naavoista pahoista, suun kivestä, pään savesta, silmät kuumista sysistä, koivun pahkat korviksensa, raian haarukan jaloiksi. "Senpä lauloin laitoissani, huokaelin huolissani. Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan!