Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Sillä läimähytti vaan eestä maan ja kuninkaan, niinkuin tammi vankkumatta, leikistänsä uupumatta. Tapella hän kyllä tais, huoli viis, ken voiton sais, innon vaan pyys' saada voimaan, siihen ruoska valmis soimaan. Kiireesen ei Suomen mies ole luotu, sen hän ties; miehuutt' ei, vaan tapaa moitti, vauhtia siis auttaa koitti.
Mut että tahtosi sais tyydytyksen, on tässä Statius, jota pyydän, anon, hän että haavais haavuriksi ryhtyis.» »Ijäisistä jos hälle haastan, missä sa oot, mun olkoon anteeks-anteheni, evätä etten suita voi», näin Statius. Ja alkoi: »Poikani, jos painat mielees sanani, tarkasti ne tallettaen, ne valon luovat kysymyksehesi.
"Näin ilman immet kyllä Ja noiden niisiä näin; He istui tuolla yllä Kesäpilvellä säihkyvin päin". Lie kuteet olleet harmaat Ja karkean kodikkaat, Niin saapuisi aiat armaat, Sais tyyntä nauttia maat; Vai seijaina, väikkyvin poimuin Ne näit väriloistossa vain, Ja juovina leiskua loimuin, Kuin säihkyä salamain?
Nukkuos rauhassa siis, sinä Saksan sankarijoukko, ympäri kumpusi tään Saksa ja Suomi on yks', ette te turhaan tullehet, ei mene muistonne hukkaan, vuossadat kertova on maassamme maammo ja laps', kuinka se kuitattiin se Saksan kunniavelka, hakkapeliittojen tie, Kustaa Aadolfin työ puolesta aattehen, vapauden, pyhän yksilö-uskon, jonk' oli vain kotimaa teillä ja meillä, mut ei muualla: milloinkaan ei maksettu kansojen velkaa kauniimmin, kirkkaammin kuin te teitte sen nyt; kiittää Ruotsikin sais, mut ellei kiitä, se jääköön, on Viro kiittävä viel', Aunus ja Inkerinmaa: ei sinä ilmoisna ei ikän' orjana astu ne maataan, joiden puolesta vuos tään jalon hurmehen vuo.
Jott' uusi kesä kerran sais, niin täytyy vanhan kuolla. Soi iltaan kuulaan korkeaan, soi syksyn kiitos syvä! On viety vilja korjuuseen, on viety kallis jyvä. On kevät kasvun antanut ja kesä tähkän antoi, syys odotettu, peljätty, syys meille sadon kantoi. Maan lapset, lapset lakeuden, nyt syksyn kiitos soimaan! Syys työmme kruunas, nostaen sen kunniaan ja voimaan.
Ja kuitenkin se on tuossa Sisin aatoksein, jota lausut noin: Oi, tuotahan myrskyjen vuossa Viel' ihannelmana varjella koin! Se vaatisi vielä, kuin lassa, Jumaluutta, mi tuomiot langettais, Min silmä on rankaisemassa, Jolt' tunto eksyvä johtoa sais. Niin suusi pielen kun milloin Nään värjyvän omaa huonouttain, Mitätönnä, mut riemuten, silloin Vait jalkojes juureen lankean vain.
Herra, anna armoas Seuraamaan Sun neuvoas. Sieluamme aikoinaan Turvaamaan. Anna meidän päivä tää Sulle mieliks pyhittää; Kallis aik' on, suotta vain Kuluttain. Lepopäiväs meille soit, Sielujemme tähden loit, Että se Sun sanastais Lohdun sais. Sen vuoks nyt me koonnutaan Kuulemaan ja lukemaan, Oppimaan Sun neuvojas, Tahtoas.
Eksyä jos sais niiden yöhön! NIILO. Mikä syvä, hellä ja lempeä ääni! TYKO. Kuin läntisen hyminä lehtilaaksossa. NIILO. Ja hänen suunsa! Herttainen! TYKO. Ja olisko ihme? YRJ
Vaan laaksossa, kun kaksi Sydäntä kaksin on, Kuullessa lehtolintuin, Nähdessä ruususton Siell' armahani huulet Sais' ensi suutelon. Kas sieltä linnut kantais Taivaille sanoman, Ja ruusuin tuoksu täyttäis Lemmellä maailman. H
Maapallo ihmissydän on, joss' aaltoelee tulta, Tult' aaltoilee, kun nuoruutta sen ydin uhkuaa. Ah, sydän, hedelmöitse myös, kuin kukkii kevätmulta, Jos puhkeat, niin rankaise vaan pahaa maailmaa! Ei purjelaivat nähdä sais aaltoin huojuvan, Jos tuulet aina torkkuis, ei näyttäis valvovan. Vaan myrsky-yöt on Herran hallussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät