Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Sydäntä vainen tarkastaa Sais silmä, neittä kavalaa, Mua ilkkuvaa, kun vuorohon On hellä, jäinen, armoton. Piilleekö pinnan alla jää, Kun silmä säihkyy lämpimää? Siell' lempi ehkä piileksii, Kun katse hallaa hengehtii? Rukoilu taivaan aukoaa, Murhetta lohduttaa jo maa; Mun lemmell' ompi osanaan Epäillä, hiukuella vaan. Morsian. Suvaitse, vieras, istahtaa Tääll' lehdon suojahan!
Siten sulhonsa jos näkis neito, ei suin Noin nauravin katsahtais; Hymy vaimolta sulis, jos miehensä, kuin Tuon juopon, hän kohdata sais; Rikas mies, joka käy ohi halveksien, Sekä rouva, mi kääntyvi pois. Mitä miettis he, poikansa hoipertaen Kova onni jos vastahan tois? Ei he naura, jos paulan he muistavat sen, Joka kaikkia varten on vaan, Johon paulaan, hurjahan pyydyksehen.
WILHELM. Sit' Aksel toivoi, että samaan hautaan Sijansa sais, kuin Valpur. VALPURI. Samaan hautaan? Ah, sehän suloista. Mut, jalo ritar', Ei käy se laatuun. Kihloiss' eivät Aksel Ja Valpur olleet. Voi, ei käy se laatuun. WILHELM. Sormus, jos Näen oikein. VALPURI. Sormus? Niin, se Akselin On sormus. Tunnen sen. VALPURI. Se hautaan siis Ei kierinyt? Es'isämme!
Ja Sinon taas: »Jos väärin puhuin, väärää sa rahaa teit, syy yks mun tänne saattoi, sun useammat kuin on perkeleillä.» »Sa valapatto», sanoi pullomaha, »hepoas muistele niin karvaudekses, sen että maailma sais kaikki tietää!» Ja kreikkalainen: »Sulle karvas olkoon janosi, josta kieles halkee, ynnä nuo nesteet mädät, jotka vatsaas vääntää!»
Nousi jo vaaleva myös Menelaos, Atreun poika, 293 heimoa Zeun, heti valjastain hepovaljakon raisun siin' oma hällä Podargos, siin' Agamemnonin Aitha, lahja, min antanut poika ol' Ankhiseen, Ekhepolos, jott' ei saapuva saartoon ois avotuulisen Troian, vaan koton' aartehiaan sais nauttia, joill' oli häntä Zeus isä siunannut, Sikyonin maill' asuvaista: tuonp' uros sai heti valjaisiin, ylen kiihkeän kilpaan.
Se unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi, ja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi, ja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas tuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas. Se soi ikävöiden, ett' aika sarastais, kun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais, kun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn, ja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn!
Teukros taas, kun Hippolokhon vesa, valtava Glaukos, karkasi muuria päin, käsivartta jo varjehetonta vammasi nuolellaan, hält' ottaen taisteloinnon. Varkain hyppäsi pois uros muurilt', että akhaijit haavaa ei näkis, ei sais ilkkua siit' ilosuulla.
JACHIMO. Niin, silmät naurust' aivan vettyneinä! Hupia kuulla, kuinka ranskalaista Hän ilkkuu; paljonhan on, tietköön taivas, Monikin moitittava. IMOGEN. Hän ei toki. JACHIMO. Ei hän; mut kiitollisemp' olla hänkin Sais taivaan lahjasta; se häneen nähden On paljon; teihin nähden jolle annan Ylimmän arvon tuota ihmettelen, Ihanpa säälin. IMOGEN. Mitä säälitte? JACHIMO. Kaht' olentoa sydämmestäni.
Ruudit, raudat, lyijyt, ne huoleks jäivät miehille; ne, ne lauloi, hänpä soitti, ruoska kourass' ukko voitti. Sillä sivalteli vaan eestä kuninkaan ja maan, niinkuin tammi vankkumatta, urakassa uupumatta. Kestää vaikka päivän tais, huoli viis, ken voiton sais, tappelun vain tahtoi voimaan, siihen ruoska valmis soimaan.
Oi, kallis Edgar, Sa eksytetyn isäs vihan uhri, Jos sais sun tuntemalla vielä nähdä, Sanoisin: mull' on silmät taas. VANHUS. Ken siellä? Kies'auta! Ken voi sanoa: "nyt on pahin!" Mun pahemp' on kuin koskaan nyt. VANHUS. Tom hupsu. Ja pahempaa voi tulla; viel' ei pahin, Kun sanoa me voimme: "tää on pahin." VANHUS. Mies, minne ties? GLOSTER. Se onko kerjäläinen?
Päivän Sana
Muut Etsivät