Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Kalpenevi poian poski: »Esivallan uuden kaava!» Kuohahtavi suonten koski, vuotaa verta vanha haava, herää viha, herää vaino: »Rangaistaan nyt Hurtta raaka, poistuu maasta miekan paino, juurtuu lain ja Luojan vaaka.»
Kun luot, lait luonnolle laadi! Idästä leimaus lyö jo läntehen hamaan. Katso, kaukaiset maat käy maalihin samaan, vyöryvi yössä, ympäri kansojen kuoro: »Kuollut on Jumala, Ihmisen Poian on vuoro!» Me uskoimme, että ihminen ei voi elää, jos latva sen leikattu on ja irti on juuret. Me elämme sentään! Laulut ja kantelet helää kuin ennen, käy kirkossa kansa ja soi sanat suuret. Sen tottumus tekee.
Mutta jos sulle hän armas lie ja sun häntä on surku, kaatua sittenkin hänen telmeess' ottelon tuiman lyömänä Patroklon nyt salli, Menoition poian; vaan jäsenistä kun häipynyt on elo hältä ja henki, niin käsivarsillaan Uni vieno ja Kuolema silloin pannos kauas kantamahan Lykiaan hänet laajaan; veljet siellä ja myös suku muu hänet hankkivi hautaan, kummun luo, kiven pystyttää, kuten vainaja vaatii."
Murheutui nyt Sarpedon heti kohta, kun keksi kumppanin poistunehen; mut talttunut taistelemast' ei, vaan läpi peitsellään Alkmaonin, Thestorin poian, syöksi ja peitsen tempasi pois, kera mies alas suinpäin 385 suistui; kalskuen soi asu vaskenvälkkyvä yllä.
Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu lippaisiin pyhiin näihin, jotka oli maan päällä kylvämään niin laaja-kädet! Tääll' elo on ja itkun aarteest' ilo, mi saatiin Babylonin vankeudessa, kun kultaa kerran ylönkatsottihin. Ja täällä juhlii voittoansa, luona Jumalan ynnä Neitseen Poian ylvään, kerällä vanhan ynnä uuden liiton hän, jolla avaimet on auvon tämän. Neljäskolmatta laulu
Peleun poian Akhilleun luo hän riens ohi laivain. Mutta kun juur' oli luo jumalaisen Odysseun haahden ehtinyt, kuss' oli mieskokous- sekä oikeuspaikka, kunne ol' alttarit myös asetettuna taivahisille, haavoitettuna hänt' Euaimonin korkea poika kohtasi, Eurypylos, jota nuoli ol' iskenyt reiteen; kamppailust' uros ontui pois, hiki virtana vieri päästään, harteiltaan, veri haavan vihlovan suusta tummana tihkui; ei toki tauonnut taju hältä.
Vaan ihanaisna kun ilmestyy rusosorminen Eos, tuo sotavaljakot, tuo väki muu heti laivojen turvaks, yllytä taistoon heitä ja käy etumaisena itse!" Virkki, ja valtiahat kaikk' yhtyi neuvohon, kuullen mielissään sanat nuo hepokuulun Tydeun poian. Viiniä uhrasivat, majahansapa nyt kukin astui; siellä jo heittyivät levon hoivaa-antavan helmaan.
Vihdoin virkkoi näin sotaärjyinen Diomedes: "Eipä Aleksandron nyt aarteet hellytä meitä, ei Helene edes; sillä jo tuon vähä lapsikin huomaa, turmion pauloiss' ett' ovat nyt polot iliolaiset." Virkki, ja riemuten suosiotaan uroholle akhaijit huus sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian.
Vaan sanon seikan sen minä sulle, ja paina se mielees: näin et kiusata saa mua vaikertain, valitellen mieliks Atreun poian; hänt' ei sun sovi puoltaa suosiosuin; vihaks ystävämielt' älä multa sa muuta! Ennemmin tulis sun sitä loukata, ken mua loukkaa. Käy kera, kanssani jaa tasan valtiasarvo ja valta!
RUOTUS: Laittau jo levolle siitä löpisemästä, vanha lörppö! RUOJA: Niinkö! Kavahda, kavala Ruotus vihaani tulipunaista! Et tunne kipuja Kirkin. Luuletko mun luppakorvin istuvan sopessa silloin, kun sinä kisoja kuljet kylän kaunojen keralla. Tuokin vaimo vatsallinen, joka kylpyä kyseli luuletko, etten ma tiedä, ken on porton poian isä? Sinä! Sinä! Sinä! Sinä!
Päivän Sana
Muut Etsivät