Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Huokui huohottain yhä päähän Oileun poian valtias vauhdissaan, ja akhaijit kaikk' ilohuudoin kiihtivät kilpaajaa, halu kiivas joll' oli voittaa. Mutta kun päättyvä koht' oli juoksu, jo oiva Odysseus turvasi näin rukoellen Atheneen päilyväsilmään: 769 "Kuullos, taivahinen, ole kilvass' auttaja armas!"
Maamies, joka sänkeä keltaista astuu, jo mielessä ehkä ens-syksyiset sadot, hän vaieten miettii, mi hällä on vastuu, jos tyhjät on talviset riihet ja ladot, mut katso, nyt äkkiä silmänsä kastuu, on kuin poven murtuisi muurit ja padot, ja hiljaa hän kätensä yhtehen liittää: hän Luojaansa vapauden viljasta kiittää. Mut poian, mi tarttuvi kirjaan ja lukuun, hajamielisen huomaatko otsalla leiman.
Jos näet hengiss' Antilokhon, jalon Nestorin poian, aimon Akhilleun luo hänen joutua käske ja viedä viesti se, että jo hältä on kaatunut kumppani rakkain."
Ruusu hohti hänen rusojansa, Lilja immen silmin katsoi, puiden Humina sen ääntä yksin kaikui, Tuhansissa eri haamuis' eli Hurskaan poian lemmellen vaan impi.
Vihjein, silmäyksin hepourho Gerenian Nestor heitä, Odysseut' olletikin, parahansa nyt pyysi koittamahan lepytelläkseen jalon Peleun poian. Noin meren pauhukkaan he nyt astuivat vesiviertä, maan järisyttäjähän rukouksin turvaten hartain, jott' ois suopea suostumahan sydän ylväs Akhilleun.
Laski poian polvillensa, Lapsen lannehuisillensa, Alkoi päätänsä sukia, Hapsiansa harjaella, Hopiaisella sualla, Kultavarsi harjasella; Suastansa pii pirahti, Taimen taittui harjastansa. Rapasihen etsimähän, Taimenta tavottamahan, Katoi poika polviltahan, Lapsi lanne'puoliltahan. Tuossa hirnui Hiitten ruuna, Päräsi pahan heponen. "Mitä hirnut Hiitten ruuna, Päräjät pahan heponen?"
Vihdoin Alkimedon, asekumppani, Haimonin poian Laerkeen vesa tuo, hänet huomasi miesmetelissä, jälkeen vaunujen riensi ja näin ajajalle jo huusi: "Automedon, ken moisen on mielees turmioaikeen pannut taivahisista ja sult' älyn selkeän vienyt? Iliolaisia päin ajat telmeeseen tulisimpaan yksin! Kaatunut kumppanis on, ja nyt korskana Hektor pannut on harteilleen sovat Aiakon aaluvan uljaat."
Pien' poika on nukkunut vienoiseen Pää kutrikas äitiä vastaan; Tää poian silmistä pyyhkii veen Ja katsoo herttaista lastaan. Niin vienon kaihosa tunne, oi, Se ahdisti äidin rintaa Mut kellot ne pyhää maahan soi Ja kaiutti vetten pintaa. Tyyn' valtameri Vain hiljaa rantaan Tuo maininkeitaan Ja luo ne santaan. Mies uljas katsoo Päin ulapoita, Kuin urkkiakseen Veen ongelmoita.
Olin Karpalla kanana, Herttasena herran poian; Kaunisko oli Karpan puoli, Heleväinen herran puoli? Ei ollut kaunis Karpan puoli, Ei helevä herran puoli; Se kaunis Kalinan niemi, Se soria Sorsan niemi, Suuren aallon survelija, Suuren vietran vierettäjä.
Osmon ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän, Ohra kasvoi kaunihisti, Yleni ylen ehosti, Osmon uuen pellon päässä, Kaskessa Kalevan poian.
Päivän Sana
Muut Etsivät