United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kansan vanhimmat kokousi: "Uhratkaamme uskottomat lempeän lepyttimeksi, juhlaksi Jumalan Poian!" Tunsi maassa martahina tuomionsa maan katalat
Oitis Olympon korkeudest' alas riensi jo Here Argos määränpäänä akhaijinen, kuss' asuvaksi Perseun poian ties, Sthenelon, kera puolison kuulun. Täll' oli kohdussaan kuuskuinen poika; ja senpä Here saatteli maalle nyt ennen aikoja aivan, vaan Alkmenen luota hän esteli synnytär-immet. Zeun Kronossynnyn luo tuli itse jo viestiä tuomaan: 'Zeus isä, valkean-iskijä, nyt sana kuule ja huomaa!
Entinen oma kulta ei enää hoia; Niin se mun jätti kun pienen linnun poian. Toivoni raukeni, meni juuri tyhjään, Ei ole mulla nyt ilopäivää yhtään. Enkä mä itselleni näin luullu käyvän; Ikäväni kestää kuolemapäivään. Olen ma kun oksalla varpunen pieni; En tieä kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruus rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyski tullee.
Astuvi sisähän vanha vuos taivaan kynttilät loistaa saattavi laulajan Luojan luo: »Tässä poian ma pienen tuon, jok' eli vain syksystä jouluun.» Virkkavi Herra Jumala tuulet niin lauhasti tuoksuu »Etkö kesää sä nähnytkään?» »Näin vaan syksyn ja talven sään», laulaja vavisten vastaa. Kyyneltyy silmä Jumalan taivaan kynttilät loistaa »Siis suvi sull' olkohon ikuinen!
Herramme Vapahtajamme kädet risti rinnallansa, seinät siirtyi, katto kaartui, taivas telttana kohosi, välkkyivät valot väkevät, liekuttivat Luojan lamput pään päällä Inehmon Poian, valitun tuojaksi vapauden. Soi laulu liki lakea: "Missä lyö hyvät sydämet, siell' on Luojan lyylilehto."
Tuli Herran temppelihin Juhlapäivänä pyhänä; Istui keskelle isojen, laumahan la'inlukiain; Joita kyllältä kyseli, Vakaisesti vastaeli! Vapisevat vanhat polvet, Päätkin harmahat häpesit Tähden nuoren ymmärryksen, Pienen poian vastauksen. Luku V. Jesuksen opetuksesta ja tunnustähdistä.
Fereen aaluvan uljaimmat oli juoksijat, joita ohjasi Eumelos: pari lintuna kiitävä, yksi niill' ikä, karvakin, yks oli viivalleen selän korkeus hoitamat Pereiassa Apollon hohtavajousen, 766 tammoja kumpikin, kiitäissään pelon tuopia aimoin miehiä Aias taas, Telamonin poika, Akhilleun jäätyä kiukkuun, tuon monin verroin muist' urohimman, kuin myös orhit ol' uljaimmat jalon Peleun poian.
Sillä Makhaonin muotoiselt', Asklepion poian, näytti hän, minkä mä näin selän puolt' en kasvoja nähnyt, näät sivu karkasivat hevot vinhaan kiitäen tietään." Virkki, ja Patroklos asekumppanin käskyä kuuli, juosten rintaa riensi Akhaijein valkamaleirin.
Virkkoi vilkaisten moni vieruskumppanihinsa: "Totta jo koituu taas sota tuima ja vaikea vaino, vai sovun tuopiko kumpainkin sotivaisien kesken Zeus, jok' on ihmisten sotakiistain vartia korkein?" Noin moni virkkoi siinä akhaiji ja iliolainen. Joukkoon Troian Athene jo riens, uron muuttihe muotoon, keihäskelvon Laodokon, Antenorin poian, etsien silmillään jumalaisen Pandaron paikkaa.
Näin sanat siivekkäät jopa lausui sankari hälle: "Taas, tytär aigiinkantaja-Zeun, sinä miks olet tullut? Vai näkemään ylimielt' Agamemnonin, Atreun poian? Vaan minä sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta: röyhkeydestään hält' äkin mennyt herja on henki."