United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiihteli kumppanejaan Patroklos raikuvin äänin: "Myrmidonit, aseveljet Akhilleun, Peleun poian, olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin, meist' ett' ei häpeää sais Peleun poika, akhaijein laivoill' urho jok' uljain on, kera myös väki vankin, vaan tuta valtias saa, Agamemnon, Atreun poika, työnsä, akhaijien parhaan kun pani arvoa vaille!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa.
Mutta Skamandron viihtynyt ei viha Peleun poikaan, tuost' yhä yltyi vain, ja hän kuohut korkeat nosti, kuuluvin äänin huus Simoeis-joen myös apurikseen: "Suistamahan kera käy väki miehen tuon, veli armas, tai pian suuren kaupungin Priamolta hän sortaa; hänt' ei torjua voi näet taistoss' iliolaiset.
Vaan vihamielin jäi jumalainen Peleun poika, askelnopsa Akhilleus, luo merenlaskija-laivain, jalkaans' astunut ei kokoukseen sankarikuuluun, ei sodan melskeeseen, vaan jäytelevin polomielin poiss' oli, kaipasi näät sotahuutoja, taistoa taajaa. Mutta kun kahdestoista jo huomenkoi tuli maille, silloin kaikk' ikivallat Olympoon matkasi, eeltä Zeus kävi, seurasi muut.
Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Kosk' asekumppani siis olet Peleun poian Akhilleun, niinpä sä virkkaos mulle ja mun tuta suo tosi tarkka: vieläkö laivain luona on poikani vai joko lienee heittänyt koirilleen hänet silpoen siellä Akhilleus?"
Murtelen, myllerrän rivit eestäni, eik' ilo liene joutua yhdenkään liki peistäni iliolaisen." Noin hän kiihtäen huus. Väkeänsäpä loistava Hektor kiihteli raikuvin äänin, Akhilleun aikoen kimppuun: "Ei, urot Ilionin, tule peljätä Peleun poikaa! Suusota multakin syntyä vois jumaloitakin vastaan, keihäskiistapa ei, väkevämmät on näät ikivallat.
Vaan kovin peljättää mua nopsa nyt Peleun poika; sill' ei taistoon vain tasatanterehella hän tyydy, kuss' urot Ilionin ja akhaijit iskevät yhteen yht' isovimmaisesti, mut kaupunkimmepa kaataa, riistää hirveä meilt' uros uhkaa puolisot armaat. Sinne nyt, miehet, siis! Mua kuulkaa!
En lepy ennen, en anna ma toisen taivahisista tulla akhaijeja auttamahan, kuin täyttynyt täysin uljaan Peleun poian on toivo jo tuo, johon kerran suostuin päätäni nyökäyttäin sinä päivänä, jolloin polvia kietomahan jumalainen luo Thetis astui, jotta Akhilleus sais hyvityksen, linnojen turma." Lausui noin; helo-olkainen heti totteli Here, harjalt' Idan lensi jo kohti Olympoa ylhää.
Soi kovin kalskahtain upo-uus, tinavälkkyvä varje, kun kävi keihäs kohti, mut taapäin iskevä tutkain kimposi, pystynyt ei, ikivaltain lahja sen esti. Syöksyi Peleun poika nyt aimon Agenorin kimppuun; voittajamainett' ei toki sallinut hälle Apollo, vaan hän Agenorin tempasi pois sumun sankean peittoon, turvaan kamppailust' uron ohjasi vauriotonna.
Tuulet taas kotimailleen, taa meren Thrakialaisen, lentäen matkasivat, meri kuohuva huokasi alla. Poistui pois roviolta nyt Peleun poika ja vaipui vuoteelleen, uros uupunut, koht' unen armahan valtaan.
Niin tekin kuunnelkaa; paras kuulla on näät hyvä neuvo. Hält' älä naista sä vie, jos valtakin ois; jätä rauhaan, mink' osalahjaks antoivat pojat hälle akhaijein. Korkeint' ällös valtiahist' uhitelko sa myöskään, poika sa Peleun, eip' ole valtikankantajat hälle vertoja muut, mit' on milloinkaan Zeus nostanut valtaan.