Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Sillä jo kuolleen aavistan minä Peleun, taikk' on murtama vaikean vanhuuden, jos viel' elon rahtu viipyy viimeinen, yhä vartoo ankein mielin vain poloviestiä, kun minut kuulee kaatuneheksi." Noin uros itki, ja huokasivat kera päälliköt muutkin, kun kodin huomaan jättämiään kukin muisteli heistä.
Lausui näin. Vihan tunsi jo tuiman Peleun poika, rinnan karvaisen kävi aatos toisa ja toisa: 189 viiltävä miekkako vyöltä jo temmata, muut pakosalle karkoittaa heti kaikki ja kaataa Atreun poika vai viha hillitä vielä ja malttaa kiihkeä mieli.
Vaan meill' aikaa toistekin on tätä harkita vielä. Nyt ylös, syöskää veen pyhän aaltoon laiva jo tumma, riittävä soutajakunta te kootkaa, myös satauhri laivaan saatelkaa, tytär Khryseen kukkeakulma itsekin tuokaa; päällysmies uros mielevä olkoon, Idomeneus tai Aias tai jumalainen Odysseus tai sinä, Peleun poika, sa miesten kaikkien kauhein, kauasampujan jotta jo suostutat, tuot pyhät palveet."
Siin' asun vaihtoi kaukana nyt kipukyynelisestä kamppailust', omans' Ilionin pyhän linnahan laittoi kanss' urokumppanien, sovat Peleun poian Akhilleun itsepä otti hän nuo ikikestävät, Peleun saamat taivahisilta ne taas pojan varjeiks soi urovanhus; poikapa taattoisiss' ei vanhennut tamineissa.
Silmät Peleun poian koht' utupilvehen peitti, kilvest' Aineiaan uromielen tempasi irti saarnen vaskitetun ja Akhilleun jalkojen viereen 323 viskasi peitsen taas, mutt' Aineiaan ylös maasta koppoi, lennättäin hänet kauas ilmojen kautta; lens yli vaunujen, taa monen valjakon, miesrivin taajan heitost' Aineias jumalkätten valtahisesta, tuiskahtain alas äärimpään sotamelskehen ääreen, kuss' oli kaukoonit juur' astunnass' asekiistaan.
Mutta kun viljavahan taas Argos-maahan on tultu, niin apeks suostun, suon saman arvon, minkä Orestes siell', oma poikani, saa, joka varttuu puuttehetonna. Kolmepa mull' on näät tytärt', impeä korkean linnan, Khrysothemis on, Laodike sekä Ifianassa; morsiuslunnaitt' ottakohon, kenen mielivi noista, Peleun kartanohon; häälahjat myötä ma annan, moisia taatoltaan tytär ettei viel' ole saanut.
Mykkinä murheissaan siin' istui poiat akhaijein; nous sotaärjyinen Diomedes virkkaen vihdoin: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! 697 Peleun poikaa kunp' et kuunaan ois rukoellut, paljoja lahjoja tarjonnut! Jo ol' ylpeä ennen, ylpeyteen yhä suurempaan nyt yllytit vielä.
Uurnaan kultaiseen luut luomme, ne peittäen rasvoin kahteen kertaan, kunnes on myös minut kätkevä Hades. Kumpua ei kovin suurt' ole tällöin tehtävä vielä, vain parahultainen; ajan ollen sitten, akhaijit, saatte sen laajentaa, korotella te, jotk' elon maille jäätte mun kuoloni jälkeen luo moniteljojen laivain." Virkki; ja kuulivat kaikki he aimoa Peleun poikaa.
Vastasit huokaisten sinä, Patroklos, hepourho: 20 "Peleun poika Akhilleus, mies sa akhaijien aimoin!
Astuen aivan luo sanat siivekkäät jo hän virkkoi: "Rientäös, Peleun poika, sa urhojen kaikkien kauhein, suojaamaan Patrokloa, jost' ylen ankara taisto laivain luona jo käy!
Päivän Sana
Muut Etsivät