United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
PINHOS. Siis eteheni Bileam laahatkaa, Jos elää taikk' on kuollut. Vannokaa! JOUKKO. Sen vannomme. PINHOS. Nyt joukot kahtia! Te oikealta Midianin leirin päälle rynnätkää, Vasemman kyljen valloitamme me. Kun torvi soi, niin huuto päästäkää, Niin raikea, ett' itse taivas aukee, Jehovan silmä joukkoamme kaitsee. Kas niin, te sinne, tänne me! Lähtevät. BILEAM ja MIDIANIN P
Sillä jo kuolleen aavistan minä Peleun, taikk' on murtama vaikean vanhuuden, jos viel' elon rahtu viipyy viimeinen, yhä vartoo ankein mielin vain poloviestiä, kun minut kuulee kaatuneheksi." Noin uros itki, ja huokasivat kera päälliköt muutkin, kun kodin huomaan jättämiään kukin muisteli heistä.
Viel' yltyy äidin rukous, Ja kolmas kokko jo viiltää Halk' ilmojen: kuin laukaus, Pois kolmannen vanteen siirtää. Kuninkaalt' onnen ryöstänyt Ylen surkee kohtalo ompi, Miesjoukot henkens heittänyt, Taikk' on vihamiehen vanki. Pien' ympärillään joukkonen Hän piileksii pakoteillä, Rannalla meren vaahtoisen Sotalaivat turvan' on heillä.
Tulistu taivas, valaise ja polta Totuuden tieltä väärät! Halki lyö Vihollistemme rinnat! Pilstoa Säleiksi, niinkuin myrsky-ilmalla Lyöt pirstaleiksi hongan vartalon! Hoksaa Antin kujeet. No metsästyksehenkö vammustat Noin itseäs, taikk' olet hupsuna? ANTTI. Jos hupsuna en lie jo syntynytkin? HANNU. Kuin ihminen, sä synnyit lapseksi, Mut' mieheks' aioin sua kasvattaa.
Mä silloin piirsin merkit pylvääseen Ja jälleen vannoin: paavin luvan tuon Ma, taikk' en koskaan koskaan enää palaa. WILHELM. Kuink' onnellista olla määrän päässä, Varattu kaikella, mit' ennen puuttui. Nyt nimimerkkejäsi katsokaamme! AKSEL. Niin, ensi ennustus se mulle olkoon. Oi, Wilho, Wilho! Valpur uskollinen On mulle; taivas niin ei sininen, Kuin kukat tuossa.
EGLON. Jos julki lausun mit' on tiedossani: He tunnustavat mitä eivät usko Ja uskovat mit' eivät tunnusta. Taikk' eivät mitään usko teeskelevät. BAALAK. Ja mitä neuvot, aamuruskon poika, Mun tekemään? BILEAM. Hävitä ruttokaivot, Nuo Baalin alttarit ja Astarteen! PAPIT. Jumalat hautaanko? BILEAM. Mik' on jo kuollut, Elämän tieltä pois se korjataan.
Hän katsoo miehiin, katsoo katsomistaan, nostaa pyssyn tukin viimein poskensa kohdalle ja antaa miesten lähestyä. Eivät olleet he enää kelpoon paria kymmentä syltä pirtistä, kun Yrjö huutaa heille karjuvalla äänellä: Seis miehet, ei askeltakaan enää, taikk' on pala plyijyä nahoissanne. Miehet säpsähtivät, mutisivat hiljaa ja katselivat tarkoin sinne päin, mistä ääni kuului.
Sai aine hengen, henki Sai muodon, silmä voi Käsittää aatekuvan, Kun mykkä henki loi Kuvaama-taidon: kylmin Hän silmin tähystää, Vaan luomiensa luonne Sydämet sytyttää. Tää henki maahan laski, Ja ken jos lapsi maan Ihastuu, innostuupi, Muttei voi tunnettaan Kuvailla sävelissä, Taikk' äänin selvittää Suuruutta, kauneutta, Hänt' auttaa henki tää.
Ei kostu kansa moisist' oppineista! Hän näköjään on itse viisaus, Mut itseviisaus hän toki on, Kun omiaan hän haastaa itselleen. 1:NEN SOTILAS. Mut jos nyt sota syttyis, kuulkaahan, Niin puoltaisiko meitä jumalat? Jos jumalia on, jos elää ne. Mit' uskotte? KOOSAM. Sit' uskon, ett'et usko. Mut onko taikk' ei mitä epäilet, Niin siit' et hyödy, koska epäilet, Kun siihen tartu et, mit' epäilet.