United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis mistä neuvoamme pyytää herra täll' erää? RISTIRITARI. Josp' ois seikka tällainen, arvoisa isä: juutalaisell' ainut on lapsi tytär , jot' on kasvattanut hän kaikkeen hyvään huolin hellimmin, jot' enemmän kuin sieluaan hän lempii, hält' itse saaden lemmen hurskaimman.
Hält' Innishonnako laaksoissaan Ois' innon ryöstänyt, oisko Hän sanans' unhottanut? Jo rannalla Morvenin Käy koitto, kummulla hämärtää Kuninkaan torni, sen alla Wiel' unissan meri on. Oihonna, et vielä näy, Miss' uneksit meren neito sa? Jo nouse, vanha Morannal Hän kaipaa sua, valoaan! Ei nää valon nousua hän, Ikuinen häll' ompi silmäss' yö, Ei, kuinka morsion lailla Maa hymyy laistossa koin.
Kirves päin kypärää kävi kantaan jouhisen töyhdön, kaarehen harjakkeen, mut Peisandros nenän juureen otsaan iskun sai; kovin ruskui luu, veri roiskui, vierivät jalkoihin heti silmät tanteren multaan; maassa hän vääntelihen. Vaan ryntääseen jalan polkein hält' asun riisti ja riemuiten huus Atreun poika: "Tottapa näin eroatte te luota akhaijien laivain, ilkiöt Ilionin, ikivimmaiset, verenahneet.
Tää Perifaan asun riistännäss' oli, valtavaa urhon, aitoolein valioimman, Okhesion loistavan poian; riisti sit' Ares hurmehinen, mut hankkihe Pallas Hadeen yöhytyrään, jott' ei näkis ankara Ares. Vaan jalon nähdessään Diomedeen urhojen surma Ares paikoilleen Perifaan, uron valtavan, jätti siihen, kuss' oli peitsellään hält' ottanut hengen, kimppuun kiiruhtain hevonsuistajan Tydeun poian.
Koki Tros käsin tarttua polviin, armoa pyytäen; vaan uros maksaan survasi miekan; suljui maalle jo maksa, ja virtana pois veri tumma pitkin rintoja vieri, ja laskihe yö yli silmäin, hält' elo hälveni pois. Mut Akhilleus Mulion korvaan syöksi nyt peitsen, jott' ulos toisest' ulkoni jälleen vaskinen kärki.
Kuningatar Saa suostumuksen pyyntöönsä, jos maastaan Karkoittaa kurjan lemmittynsä taikka Hält' ottaa hengen. Sen jos tekee, niin ei Rukoillut turhaan. Siinä heille vastaus. EUPHRONIUS. Onneksi vain! CAESAR. Vie hänet kautta leirin. Cleopatra Antoniolta voita; jos mitä vaatii, nimessämme lupaa, Omasta päästäs yhä lisää tarjoo. Onnellisimmillaan on vaimo heikko; Hädässä vestaalinkin vala horjuu.
Mit' on nää veet, jotk' alkuhettehestä samana hersyy, haarautuu ja katoo?» Sain vastaukseksi: »Mateldaa pyydä, hän että selittäis sen sulle.» Lausui nyt niinkuin se, mi syytä luotaan torjuu, tuo kaunis Nainen: »Tään ja paljon muuta sanonut hälle oon ja varma olen, hält' ettei vienyt sitä Leten vesi.»
Hän siivost' yritti kuin äsken Taas: "Suo mi..." "Sun mä, kuules, käsken Vait' olla kunnes mull' on maa!" Näin tiuskasi nyt muuan hälle, Sysäten aina syrjemmälle. Useimmat osan saivat jo. Viel' alkoi tyttö hilpeästi: "Oi äiti! Suo mi..." Nytpä esti Puheen hält' emon lausunto: "Ah, kuin ma unhottaa sun saatoin! Sä, lemmittyin, viel' olet maatoin!
Iloisna Halli sinne tänne tuiski, Mut eukko sattui rotkoon lankeemahan, Myös ukko lankes, kuin men' auttamahan, Ja Halli raukan häntä vaan nyt huiski. Ei tyttö kuullut heidän huutoansa, Ei mykkä voinut avuks ketään huutaa, Nyt Halli parhaaks näki, mitäs muuta, Ruveta äänen heidän puolestansa. Ja Hallin äänen matkamies jo kuuli. Hält' avun saikin vanha kurja väki. Sokea! Rampa!
Niin tekin kuunnelkaa; paras kuulla on näät hyvä neuvo. Hält' älä naista sä vie, jos valtakin ois; jätä rauhaan, mink' osalahjaks antoivat pojat hälle akhaijein. Korkeint' ällös valtiahist' uhitelko sa myöskään, poika sa Peleun, eip' ole valtikankantajat hälle vertoja muut, mit' on milloinkaan Zeus nostanut valtaan.