Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kuules, kuinga viekasteli vielä tyttö vieteldynä, ehk' on sydän syttyneenä, hengi käypi helpommasti; silmät päässä pyörähtivät, veri lämbis' rinda-luissa, vieris' suonissa sulasti, tyttö tuli hembeäksi, päästi miehen päivä-työhön. Luondo viepi vietteleepi; katso tyttäres tapoja.
Vaikk' yhtä jäykkä ehk' itse olitte, mua rikkaampi te ette tahdo millään ehdoin olla. MUNKKI. Mun omanihan sitäpaitsi ei tuo kirja olekaan, vaan tytön, jonka se onkin koko isänperintö. No, tekin hällä sentään oottehan. Vain suokoon Herra, ettei tarvis teidän katua mitään, mitä teitte hälle! NATHAN. Kuin voisin? Enpä koskaan! Huolett' olkaa! MUNKKI. Hm! Patriarkat, ristiritarit...
En elossani ehkä ollut oisi näin vaatimaton, koska kaihoin kaikin ja sydänpyytein maineesen ma pyrin. Tuost' ylpeydestä tää on sakko; enkä ehk' oisi täälläkään, jos synnin aikaan en oisi kääntynyt ma Jumalahan. Oi turha maine ihmistaidon, kuinka nopeesti kuihtuu kukoistukses korkein, jos sit' ei seuraa huonon taiteen kausi!
Jo olen hetken heilunut ma kirves kädessäin, mut voimani on vaipunut ei horju honka näin. Jäi ennen jälki, kun ma löin; nyt käs' on tarmotoin, kun talven pettua ma söin ja vettä päälle join. Jos muille työhön muuttaisin, ehk' etu eessä ois, isännän ehkä löytäisin, ken selvän leivän sois. Kai kaupungissa palkan tois työ, toimi totinen. Niin tuumin, mutta tuonne pois en toki toivo, en.
Nyt mun ompi ilmi annettava, Silloin mitä mä salasin. Kaikkia voin kärsiä, kaikki kestää, Sua pettää, Hjalmar, sit' en mä voi. Hylkää minut! Ei Morannal ollut, Ei muu kuningas isäni. Weri, joka kiehuvi rinnassani Ehk' on orjaraukan se verta vaan. Kotimaassas', läsnä linnaa sitä, Jossa kerran sa loistav' oot, Joulu-yönä, Vidarin vuoren alta, Orpon' aallosta minut korjattiin".
LEONORA. Et ole, etkä koskaan olla voi! Päinvastoin tiedät, kuinka kanssas elää mielellään ruhtinas ja prinsessa. Ja jos Urbinon herttuatar saapuu, sun vuokses saapuu hän ehk' yhtähyvin kuin sisarensa. Kaikki sinusta he hyvää ajattelee, samaan tapaan, ja kaikki sinuun täysin luottavat. TASSO. Oi Leonora, kuinka luottavat? Hän onko koskaan sanaa vakavaa mun kanssain valtiostaan vaihtanut?
Jos niin on laajat sulle suotu edut, sun että lupa luostariin on mennä, miss' yhdyskunnan apotti on Kristus, mun puolestani 'paternoster' lue niin pitkälle kuin sit' on tarvis täällä, miss' emme syntiä voi tehdä enää.» Nyt toiselle ehk' antaaksensa tilaa lähellä seisovalle, tuleen katos hän niinkuin veteen kala sukeltava.
Tajunnut jos sen rukoukset oisit, sa tietäisit jo Herran koston, jonka näkevä olet ennen kuolematas. Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet näkevä heissä monet kuulut henget, jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.»
Niinp' älä tuimemmaks sinä kuohuta mieleni tuskaa, ett' omat ehk' ei suojanikaan sua varjele, vanhus, vaikk' olet etsijä turvan, vaan Zeun lait rikon ehkä."
Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa, tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan, ruusut kukkivat vielä ja karvikkomarjaset kypsyy, ehtii ehk' omenainenkin, kesä vain jos on kaunis.» Lausuu, hierovi mielissään käsiänsä ja jatkaa: »Ei tule peljätä, vaikk' iäkkäämpi ma lienen ja joskus tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehkä mun näitte äissäni moukillen välist' ärjyvän, keppiä nostain; muust' ei piittaa nuo, ei tottele löylyttämättä.
Päivän Sana
Muut Etsivät