Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Antonion, jok' on vieraantunut meistä, sä täällä sillävälin itseesi ja ystäviisi voisit lähentää. Niin sen, mi mahdottomalta nyt näyttää, ehk' aika, paljon antava, vois tehdä. PRINSESSA. Sä, ystävätär, tahdot nauttia, mä sit' en sais; se onko kohtuullista? LEONORA. Sä kieltäyvä vain siitä olet, mitä nyt kuitenkaan et voisi nauttia. PRINSESSA. Pois ystävän niin tyynnä ajaisinko?
Niin kuvastuisko kukkulat siell' lahtiin siintäviin, ois päivän koitot korkeat ja laskut lauhat niin? Niin humisisko honkapuu, lois tuomi tuoksuaan, ja laaksoss' impi laulusuu mua konsa kohtaiskaan? Vain lelu tuulen lennättää on pilvi turvaton. Kodotta, vailla ystävää mit' ihmis-elo on? Ehk' kuulee Herra ääntä maan ja avun antaakin; parempi vuosi parempaan jo leipään auttaakin. Makkonen.
Päästänyt ohjat on ehk' ajomies eik' ympäri merkin oikein ohjannut, hyvin ehk' ei luontunut kierros. Siinä on mahtanut kaatua mies sekä särkyä vaunut, vaan hevot pillastuin ovat juosseet hurjina karkuun.
Ken ties, mua muistaako hän edes enää, ja sentään hänen kerran kuitenkin mua muistaa täytyy, kohtaloni vihdoin kun vaatii ratkaisun. Ei riitä, että viel' olen hänen käskystään, viel' elän näin hänen tahdostaan: hän säätäköön myös, kenen mieltä noudattaa mun täytyy. NATHAN. Niin, niin, en senkään vuoks saa viipyä. Ehk' antaa joku sana mulle syyn myös teitä mainita. Mä riennän siis, jos sallitte.
Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona, joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu, hetken juttuelee, rakennustaan kiittää ja lähtee. Onko se hauskaa tuo? Mitä muuta kuin itkeä voisin? Muuta kuin itkeä myös kesän tähden?
Ma mietin: Ehk' on tapa vaakalinnun vain täällä erästää, ehk' ylenkatsoo muualta mitään kynsissään se kantaa. Näin sitten, liideltyään, laadeltuaan se kuinka salamana iski alas, mun tempas, kohotti mun tulen kotiin. Ja tuntui kuin ois tuli meidät syönyt; ja niin nuo liekit kuvitellut poltti, ett' tuokiossa unen valta päättyi.
CORIOLANUS. Sulo valtiaani, terve! Ehk' oisit nauranut, jos ruumiin' oisin Ma palannut, kosk' itket nyt, kun voitin? Oi, kultani, Coriolissa leskill' On silmät tuommoiset, ja poikiansa Surevill' äideillä. MENENIUS. Oi, jumalat Sun kruunatkohot! CORIOLANUS. Vieläkö sä elät? VOLUMNIA. Enhän tiedä Mihinkä käännyn. Tervetullut kotiin! Ja tekin, päämies! Tervetulleet kaikki!
Kun käyty tuhat askelta ehk' oltiin, niin kaukana tuo oli kansa vielä kuin kivi kiitää hyvän heittomiehen. He silloin kaikki painautuivat paasiin tuon vuoren jyrkän, seisten liikkumatta kuin se, mi säikähtää ja kummaa katsoo. »Valitut, oi! Te hyvän kuolon saaneet!» Vergilius alkoi, »kautta rauhan, jonka ma luulen kaikkia teit' odottavan,
Ehk' olit tyly hälle viime-aikaan? OPHELIA. En, isäni; vaan käskystänne kirjeet Pois lähetin ja pääsyn hältä kielsin.
Mä kiitin Herraa, Hän kun kaunisti Mun voitolla ja neidon lahjoitti Noin jalon ah vaan anteeksi tok' suokaa Tää rohkeuteni ja kaksi tuokaa Viel' urhotyötä! ne kun täyttäisin, Ehk' ansainneeni teidät näyttäisin."
Päivän Sana
Muut Etsivät