Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Se mahdoton on. Kun ainut, jonka puolustukseen luotin, Isäni sortajiin on liittynyt, Mun elämäni turha lelu on, Sen heitän pois; en tahdo katsoa Sen kukistusta, häpeää, mi mulle On runko, josta elon puuni versoi. Ei, lsebel; et näin saa lähteä. En lähde, jos suot Jorainpojan kuolla. AHAB. Maanpako riittäköön!
Amiraalin keskustellessa caziquen kanssa tuli toiselta paikkakunnalta kotoisin oleva kanootti, jonka miehistö pyysi vaihtaa muutamia kultakappaleita tiukuun; sillä se lelu näyttää olevan heille erikoisesti mieleen. Sillä ennenkuin he ehtivät edes laivan luokse, he jo kaukaa näyttivät kultakappaleitaan ja huutelivat: »Chuq!
Huoneen perällä miss Brentwood esitteli hänet eversti Van Gilbertille, joka oli valittu sen illan puheenjohtajaksi. Eversti Van Gilbert oli kuuluisa yhtiön-lakimies. Sen lisäksi hän oli äärettömän rikas. Pienin palkkio, minkä hän huoli ottaa huomioon, oli satatuhatta dollaria. Hän oli mestari alallaan. Laki oli lelu, jota hän piteli käsissään.
Ja ukkonen pauhasi, leimusi yö, tuul' ulvoi kahlehetonna, tuli sininen huipusta tornin löi mut rauhassa nukkui konna! Vitkaan, vitkaan päivät harmaat kangastuvat kuolon yöstä, haaveet haihtuneet on armaat, riemu rientää yksin työstä; poiss' on elon päivänpuoli, eessä pitkä leipähuoli, arkitointen askartelu; lomaan joku laulun lelu.
Vaan lelu tyhjä on Kunnia kultineen, Mainekin mahtineen Maailmassa. Kunnian, mainehen Ainoa lohdutus, Ainoa siunaus On isänmaa. Sen povi nouskohon, Sen nimi soikohon! Sen onni ainoa Onnemme on. Nöyristy, ihminen! Liittäy Luojahas, Mainehes, kunnias, Unhoittaen! Oi, Jumal' auta miestä minusta! Ma yhä syvemmälle vaivun Ja uppoan kuin lapsi liejussa.
Mutta tuli hetki, jolloin hän heräsi uneksimisestaan, jolloin todellisuus tarttui häneen ja hän tunsi, että elämä asetti hänelle uusia vaatimuksia. Tähän asti oli hän ollut kuin varjo omassa kodissaan; hän oli ollut kaunis lelu vierashuoneessa, hieno pöytäkoriste Bengtin päivällisissä, ei muuta.
Kourissa kohtalon oot, ah, lelu särkyvä vain. Tuntehes jäähdytä jääksi ja tyynnytä mielesi myrskyt, laivasi polta ja jää hetkeäs vuottamahan.
Saaret seisoo liikkumattomassa ikävässä ikiharmajassa, järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy, tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy; ah, ne päättyi elon juhlapäivät, autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät, pulmain päästely ja kummastelu, kunne joutunut on lapsen lelu, mietiskely, miksi inehmoin elonlangat niin on, eikä noin. PILVINEN P
Päivän Sana
Muut Etsivät