Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Mut hiukan hillitse viimojas, ne liian vinhasti vinkuu mun uraani armahan aukeoilla. Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!» Näin laulaja tuskassa huutaa. Hymyilee hyvä Jumala taivaan kynttilät loistaa »Voi oikein olla. Ehk' koetin ma sun kansaas liiaksi tuulilla. Taas kukat kummuille nouskoon!» M
Tul' nuori paimen tyttönen, Tul' kevein jaloin, riemuiten, Ja käy, ja käy Ain' kenttää laulaen. Jos, mietti orpo, oisin ma Ehk' kauniin kukka luonnossa Oi, hetkeksi vaan aikaa! Mua kunnes kulta poimia sais Mun rinnoillensa asettais! Ei muuta, ei, Kuin hetken aikaa vaan. Vaan, oi, tuo tyttö kulkee vaan. Eik' häntä huomannunnakaan Vaan tallas kukka-raukkaa.
Ehk' ei sovi Mun viisastella, luulen kuitenkin, Ett' oisi paras täältä lähteä Ja jättää, jättää ijäks' päiväksi Tää maa, sen asujamet ja sen pedot! PISPA HENRIK. Mik' ihmisten on mielen mukaan, usein Se kaikkivaltiaan on mieltä vastaan. Mun vaikutukseni on tässä maassa; Siit' en saa luopua. Ah Luojani!
Ma mietin: Ehk' on tapa vaakalinnun vain täällä erästää, ehk' ylenkatsoo muualta mitään kynsissään se kantaa. Näin sitten, liideltyään, laadeltuaan se kuinka salamana iski alas, mun tempas, kohotti mun tulen kotiin. Ja tuntui kuin ois tuli meidät syönyt; ja niin nuo liekit kuvitellut poltti, ett' tuokiossa unen valta päättyi.
Kaks askeltansa astunut jo oli yö siinä, missä oli paikka meidän, ja kolmannen jo siivet siirtyi alas. Ma, jossa Aadam vielä jäljell' oli, nukahdin silloin ruohikolle, minne olimme kaikki viisi istunehet. Ol' hetki, jolloin aamun suussa alkaa jo pääsky laulaa murhevirsiänsä ehk' ensi tuskiensa muiston vuoksi;
Herätkää hulluudesta haaveilon tai kohta käytte hurmekuolohon! »Jos lemmen tään me eitämme, niin parhaimpamme peitämme, elomme helmen heitämme päin pystyin käymme teitämme! Ei, suloineen ja suukkoineen tää lempi kuuluu korkeuteen, koinhetkeen toiseen, kolmanteen, ehk' aamuun iankaikkiseen!» Ei hullutusta moista kuullakaan! On turmionne turma kansan, maan.
NATHAN. Jos ette pyydä siis neuvoani, jatkoi tuomari, vaan tuomiotani, niin menkää! menkää! Mut tää on neuvoni: te asian otatte siltään. Jokainen jos teistä on sormuksensa saanut isältään, niin varmasti myös kukin uskokoon sen oikeaks. Ehk' isä kauemmin ei hirmuvaltaa yhden sormuksen suvainnut suvussaan, voi olla niinkin!
Nyt luokse kuninkaan? Ehk' on hän kuollut ennen tuloani. Seitsemäs kohtaus. Swinsteadin luostarin puutarha. PRINSSI HENRIK. On liian myöhä; kaikki elinveret On myrkyttyneet; selvä, kirkas aju Tuo muka sielun hauras asuinsuoja Nyt hourunsekaisilla mietteillään Ennustaa, että lähellä on muutos.
Niin, äiti murehtii, se totta on, ja ehkä isäkin mut kohtalon ken tahtoo ottaa omaan kätehen, hän hillitä saa ääntä sydämen. He pitää Kertusta ja Juhanasta ja Hannulla on kolmas sija vasta. He häntä muistelevat jonkun verran ja unhoittavat kokonansa kerran. On isä harmaantunut, vanhennut, ehk' ovat päivänsä jo luetut ja äiti oli joulun aikaan heikko. Mut onhan heidän luonaan sisko, veikko.
Kaks askeltansa astunut jo oli yö siinä, missä oli paikka meidän, ja kolmannen jo siivet siirtyi alas. Ma, jossa Aadam vielä jäljell' oli, nukahdin silloin ruohikolle, minne olimme kaikki viisi istunehet. Ol' hetki, jolloin aamun suussa alkaa jo pääsky laulaa murhevirsiänsä ehk' ensi tuskiensa muiston vuoksi;
Päivän Sana
Muut Etsivät