United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sen vuoksi pyydän, että maistimiksi Minulle suotte pienen lahjan tuosta Isosta lupausten varastosta, Jonk' antaa mulle kerran käkesitte. AGAMEMNON. No, mitä vaadit, troialainen? Sano. CALCHAS. Otitte vangiks eilen troialaisen, Antenorin, joll' arvo suur' on heissä. Te usein tahdoitte jost' usein kiitin Isotkin lunnaat antaa Cressidasta, Vaan aina Troia kielsi.

Nytp' asun riisui hält' Agamemnon, Atreun poika, sorjat vei sopavasket akhaijein korjata talteen. Tuonp' uros kuulu Koon, Antenorin poikia vanhin, keksi, ja silloin tummentui näkö silmien hältä tuskaan tuimelevaan oman veljen kaatumisesta. Syrjäst' astui päin näkemättä hän Atreun poian, iskien peitsellään käden kyynärtaipehen alle, jott' ulos tunkeutui läpi mennen välkkyvä vaski.

Mutta haavat syvät, joist' tippui veri siinä asuin silloin sain alueella Antenorin poikain, ma varmin missä luulin olevani. Sen teki Esten miehet. Kauan kantoi hän vihaa mulle, mutta kohtuutonta. Paennut jospa Miraan oisin silloin, kun tavattiin ma Oriacon luona, viel' oisin siellä, missä hengitetään.

Dardanolaisia Ankhiseen uroaaluva johti Aineias, jonk' Ankhiseen kera sai Afrodite Idan lehdoiss' ihmisen luo oli kuoloton käynyt vertana vierellään Antenorin poikia kaksi, Arkhelokhos Akamaan kera, taitajat taistelon kaiken.

Noin hän riemuten huus; peitti jo surmatun silmät, pyörin runtelevin yli vyöryi vaunut akhaijein rinnass' ottelon uljaan; vaan heti Demoleonin, urhean taistelijan, Antenorin poian, Akhilleus kaatoi, peitsen työns ohimoon läpi vaskisen varjeen; kestänyt ei kypär' iskua, vaan läpi tunkihe tutkain murtaen luun sen alta, ja velloutui verisiksi aivot kaikki, ja ryntääjän noin sorti hän surmaan.

Ontuen kumpikin astuivat urokumppanit Areen, urhea Tydeun poika ja kuulu Odysseus, varret keihäitten varanansa, kun vaivasi ankarat haavat; joukkoon ehtivät, istuivat etumaisien piiriin. Saapui viimeiseks sotalaumojen pää Agamemnon, kärsien haavastaan, näet keskell' ottelon kiivaan peitsellään hänt' iski Koon, Antenorin poika.

III 207 hän itse mainitsee talossaan kestinneensä Odysseusta ja Menelāosta, kun nämä ennen taistelujen alkua olivat tulleet lähettiläinä Troiaan. Tämä itsessään moitteeton piirre antoi myöhempien aikojen runoilijoille aiheen kuvata Antēnoria kansansa kavaltajaksi. Iliaassa mainitaan 11 Antēnorin poikaa, uljaita urhoja.

TROILUS. Kuink' ivaks kääntyy saavutettu voitto! Käyn heitä vastaan; mut, Aeneas prinssi, Täält' ette mua löynnyt, tavattiin Vain sattumalta. AENEAS. Hyvä! Luonnon salat Niin vaiti eivät olla voi kuin minä. PANDARUS. Onko se mahdollista? Tuskin saatu, niin jo viedään! Piru periköön koko Antenorin! Nuori prinssi tulee hulluksi. Rutto sen Antenorin syököön! Olisivat niskat häneltä taittaneet!

Herra-parka! Piru sen Antenorin periköön! CRESSIDA. Ma pyydän, hyvä setä, polvillani Rukoilen: sanokaa, mik' asia? PANDARUS. Sinun on täältä mentävä, tyttö, niin, mentävä; ovat sinut vaihtaneet Antenoriin; mentävä isäsi luo ja pois Troiluksen luota. Se on hänen kuolemansa; se on hänen surmansa; hän ei voi sitä kestää! CRESSIDA. Oi, iki-jumalat! En mene, en. PANDARUS. Sun täytyy.

Joutuen riensi, ja muut valioimmat seurasi vaimot. Vaan pyhätölle kun ehtivät noin, tien nousivat jyrkän, niin tytär Kisseen koht' ovet, ylväsmuoto Theano, aukoi, urhokkaan Antenorin puoliso, heille, palvelemaan papitarna Athenea säätämä kansan.