United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Johonka osaks itse oli syypää. 1 SENAATTORI. Tuoss' ovat veljemme. 3 SENAATTORI. Ei Timonista Puhetta enää; mennyt on se toivo. Vihollisrumpu soi, ja hurja marssi Tukeuttaa tomuun ilman. Taistoon vaan! Vihollis-ansaan pian joudutaan. Neljäs kohtaus. Metsä. Timonin luolan edusta; hautakivi näkyvissä. SOTAMIES. Tää lienee, selitysten mukaan, paikka. Ken siellä? Vastaust' eikö? Mit' on tämä?
Ylähällä pilven reunall' on linna kuulakas, Ja immyt kaunokainen sen linnan valtias Ken oivaltaa mikä suurin on voima maallinen, Saa valtakunnan kaiken ja morsioks impyen. Ja arvot, vallat rientää, sanat valtian kuultuaan, Ja mahtavat, rikkaat hohtaa hopeassahan, kullassaan, Ja kulkee nuoret, vanhat ja viisahat tieteissään, Mut vastaust' ongelmoiseen ei arvaja yksikään.
Pelastusta huusin, vaan Vastaust' en saanutkaan. Järki tahtoi täyttämään Työt ja niitä näyttämään. Rukoilin: "Ah, Jumala, Mulle anna armoa!" Uskon voima oli pois; "Mistä sen saada vois?" Sanottiin: "Sen Kristus suo;" Golgataan käy ristin luo, Ano lailla ryövärin: "Herra, muista muakin, Koska tulet voimahas Taivaan-valtakuntahas!"
Tyttärehensäpä helläst' arvosa pastori silmäs, poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui: »Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti, niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit; arvon herralta taas pian vierii päivä ja toinen vastaust' ootellen, sinä kunnes mietit ja tyynnyt.» Lausui näin hymysuin.
Mut toinen kannelta hymähtää: »Jos mieles on niin kuin lausuit nyt, Niin rauhan saat. Sotilaakseni jää! » »Sit' en voi, olen päälliköks syntynyt. Minä tiedän tieni; en nyt voi laata; Ei uusi palvella vanhaa saata.» Hän turhaan vastaust' odottaa; Lähemmäksi nyt karkaa ja huudahtaa: »Ken päälliköks luotu on, näyttäköön, Kenelle voitotar kultiaan jakaa. Sitä miestä te, urhot, kunnioittakaa.
GLOSTER. Anteeksi suokaa; luulin että mulle Ne olivat nuo tylyt nimet kaikki. MARGAREETA. Niin olivat; mut vastaust' en pyynnyt. Oi, lopettaa mun anna kiroukseni! GLOSTER. Sen minä tein, ja loppu on Margareeta. ELISABETH. Näin kirouksenne kääntyi itsehenne. MARGAREETA. Kuvakuningatar, vallastani varjo! Miks sokeroitset tuota lukin jolkkaa, Jok' on sun surmaseittiinsä jo saanut? Hupakko!
Lepo ja kyllyys siittää pelkureita, Mut hätä aina rohkeuden on äiti. Ken siellä? Jos liet sivistynyt, puhu; Jos villi liet, niin ota taikka anna. Hoi! Vastaust' ei. Siis sisään menen. Miekka Tok' esille! Jos vihamies niin pelkää, Kuin minä, miekkaa, pois hän päänsä kääntää. Hyväinen taivas, vihollinen moinen!
Peittää Hurtta sydämensä, viihdy ei hän Hovilassa. Virkkaa vihdoin: »Eikö lemmi enää hän kuin ennen mua?» Vastaust' ei Pirkko emmi: »Kärsii hän, siis lempii sua!» Painaa nojaan seinähirren Irja päänsä kaunokaisen, kuulee Tuonen toukan virren, virkkaa suulla surevaisen: »Ah, on täällä Hovilassa kaikki hämärää ja kummaa, niinkuin tarun maailmassa asteleisi tietä tummaa!