United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sieväst' oiti hän pois pani piipun ja, astuen vastaan kenstinä käytökseltään, suuteli tyttösen kättä. Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut, suu vain lieheellään hän helläst' iskevi silmää.
ALMA. Minkä ihanuuden täällä nähdä saamme Hänen kasvoillansa, joka autuaana kuolee, Koska sielu, itseänsä peilaellen Valkeuden lähteen paistees hymysuin, Odottavi kelmeältä enkeliltä Suutelmaa, mi kovan solmun helläst päästää! Minkä pyhän rauhan, minkä viisauden Korkean, kuin kirkastuisit elämämme Himmeydet kaikki, sinä sillon näet Hänen otsallansa!
Ma toivon heitän, vihaa sille kannan: Se petturi on, imartaja, norkko Ja kuolon pidättäjä, tää kun tahtoo Elämän siteet helläst' irroittaa, Jonk' äärettömiin lykkää väärä toivo. GREEN. Kas, tässä tulee Yorkin herttua! KUNINGATAR. Ijäkkään hartioilla sodan merkit. Oi, katse täynnä huolekasta tointa! Jumalan tähden, setä, lohdun sana! YORK. Niin toista puhuisin, kuin ajattelen.
"Kuules sa, ma astian tiedän toisen, Johon sulompi on uppoominen; Mitäs annat, jos ma suon sen sulle, Täytän sull' sen sulo-nektarilla?" Kuinka helläst' on hän puhettansa Pitänyt, kun, Liida, lempyesi Mulle lahjoi ikävöitsevälle.
Tyttärehensäpä helläst' arvosa pastori silmäs, poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui: »Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti, niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit; arvon herralta taas pian vierii päivä ja toinen vastaust' ootellen, sinä kunnes mietit ja tyynnyt.» Lausui näin hymysuin.
Sydäntä vihloi, Lontoon kaduilla, Kun kruunauspäivänä näin Bolingbroken Selässä uljaan berberilaisratsun, Sen ratsun, jolla sinä usein ajoit, Sen ratsun, jota helläst' itse hoidin. KUNINGAS RICHARD. Sen seljässäkö! Sano, kuinka kulki Se hänen allaan? TALLIRENKI. Uljaasti, kuin oisi Se maata halveksinut. KUNINGAS RICHARD. Niinkö uljas, Kun Bolingbroken selkääns' sai!
En kuuna milloinkaan Mä kiellä isieni jumalia, Kuin helläst' ovat mua suojanneet Ja varjelleet jo kauan ennenkuin Mä teidän Kristus raukastanne kuulin Yht' ainoaakaan sanaa hiiskuttavan! Voi kuuletteko herra pispa kuinka Hän tekee pilkkaa Vapahtajasta Ja pahoin parjaa ristiinnaulittua! MAUNU. Hän karanneena sota-vankina On tuomittava! JOHANNES. Se on kohtuullista.
Hän kotiinsa sielt' yhden valitsi. Sen helläst' istutti ja hoiti hän, Ei muille sois sen hymyilevänkään, Ja huulten vierasten ei koskevan! Vaan eihän paimen tiedä, eihän vain, Kuink' usein ennen perhot kedolla Sai suudella tuon kukan huulia.
"Uuvu en! Tiedän sen: Laantuu myrsky kerran! Kanssasi Nöyrästi Taivun tahtoon Herran." Armahin! Lämpöisin, Hellin kiitos sulle! Tämmöisen Aartehen Soit, oi, Luoja, mulle! Kiitosta Kuinka ma Voisin sulle kantaa! Aartehen Arvoisen Kiitoksen kuink' antaa! Jos helläst' armaani Minuhun katsahtaa, Niin silloin taivoni Säteitä heijastaa.
Syleilee hän, kasvohin mua katsahtaa Leimuvilla silmillänsä, myhäellen. Kohden armast pääni alaskallistui, Käteni mä laskin hänen kiireellensä Helläst silitellen, sormein eksytin Hänen taivaan-kiharainsa yöhön: Oi, kuin silitellyt olsin mä Pilvihaitaletta hienoa ja pyhää! Hetki jalo!