Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kalle, Kalle paiskaa Tuota laiskaa, Joka seisoo tuolla Taka-puolla! Katsos hölmö, kun sai pallin, Kaatui mullin mallin! Huh, huh, huu! Lunt' on ihan täynnä suu! Elä itke, ole vait! Tyydy siihen, mitä sait! Riston lumipallit ovat Liian kovat! Juhana ja Kalle Käyvät painimaan, Jussi jäikin alle, Lunta päälle vaan! Näätkös Pekko, Jussin vasta ostettu Uusi mekko On kuin veestä nostettu!
Ja leivot kaartaa taivon kantta seestä ja kunnahilla huljuu huomenkoi mi kimpoo kirkkahana lammen veestä ja rantapuiden lehvät purppuroi ja heittää heinän päille suuteloita ja kanssa kaisla-neitten karkeloi. Ja lehdot helkkää lempi-uuteloita ja onni oksapuilla visertää ja kuuset heijaa kulta-unelmoita.
"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, nouse veestä, veen emäntä, sinilakki, lainehista, hienohelma, hettehestä, puhasmuotoinen, muasta väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi, jottei minua syyttä syöä eikä tauitta tapeta!
Käy viiltäen läpi jäsenien kuin jäinen henkäys ijäisen, kuin halla, mi surmaa haaveet. He kumpikin lähtehen veestä juo; on kylmä vuo, värisyttää tuo, he virralle viimeisen katseen luo ja lähtevät niinkuin aaveet. Mik' on ilmassa jyske? Mi pilvissä ryske? Mi taivaankannella kauhu? Mies orhilla kiitää, kuin lintu hän liitää, ylt'ympäri liekki ja sauhu.
Taas niinkuin huumaamina tuoksun vaipui ne jälleen virtaan ihmeteltävähän, ja yks kun haihtui, kohta nousi toinen. »Palava pyytees, halu hiillyttävä, mi sull' on näkemästäs selko saada, mua miellyttää mit' enemmän se paisuu. Mut veestä tästä juoda tulee sinun, ei ennen näät sun janos suuri sammu.» Näin puhui silmieni Päivä mulle.
Juhana ja Kalle, käyvät painimaan, Jussi jäikin alle, lunta päälle vaan! Näetkö, Pekko, Jussin vasta ostettu uusi mekko on kuin veestä nostettu! Kädet käyvät kohmeesen, lähdetään pois huoneesen; kukaan ei saa nakata, jo on aika lakata! Olli Vuorinen. Mirri sairastaa. Ikävän nyt kerron teille: mirri sairastui! Paha oli ilma eilen, mirri vilustui.
Nyt Enopsin pojan Thestorin kimppuun ryntäsi Patroklos taa vaunujen välkkyvän laidan hyykistäytynyt tuo oli hirmuissaan, käsist' ohjat hält' oli hellinneet; läpi peitsell' oikean posken iski nyt Patroklos, hajotellen hampahat hältä; tempasi peitsellään hänet pois yli vaunujen kaiteen, kuin karill' istuissaan kalan pyrskivän onkija veestä viskaa siimallaan, väkäkoukun välkkyvän nielleen: noin kita ammollaan kera keikkosi vaskisen keihään suin somerolle hän vaunuiltaan, elon mailta jo luopui.
Lauloi synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, kuinka Luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla itsestänsä ilma syntyi, ilmasta vesi erosi, veestä manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki. Lauloi kuun kuvoannasta, auringon asetannasta, ilman pielten pistännästä, taivosen tähytännästä. Siinä virsikäs Vipunen kyllä lauloi ja osasi!
On tahto turha parempaansa vastaan; siks vasten mieltäin, myöten mieltä hänen, ma veestä vedin sienen, viel' ei täyden. Niin lähdin sieltä, samoin Mestarini; vapaata äärtä pitkin vuorta käytiin kuin liki harjain muureill' astutahan. Ne, jotka pisar pisaralta pahan, mi vaivaa koko maailmaa, pois itkee, näät ulko-äärtä ovat liian liki.
Kirjaa piti hän seulan kohdalla riipuksissa. Loihtujaan lukien hän välillä ikään kuin näkymättömältä olennolta kysyi: "Onko veestä kiinni? Onko kalman saanut? Onko toisen rikontaa? Onko siihen kirot tulleet tai onko kirkkomaasta tarttunut?" Minkä kysymyksen kohdalla kirja kädessä pyörähti, siitä oli turman alku. Sen jälkeen avasi hän kierroksen. Ukko tuumaili, että kyllä tässä on paljon työtä.
Päivän Sana
Muut Etsivät