Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mutta jo Skaian portin luo liki tammea päästen väistyjät seisahtaa koki jäljimmäisiä vartoin, kirmasivat hätäpäin kedon poikki he niinkuni lehmät, yön pimeässä kun peljättää jalopeura ne karkuun; juoksevat kaikki, mut yhteenp' on tuho iskevä tuima; niskat rouhaisee peto ensin hirvein hampain, sitten saaliistaan veren särpii, syö sydämykset: noinp' Agamemnon valtias myös nyt vainosi heitä, surmaten ain' uron viimeisen, ja he karkkosi kauhuin.
Jos niiden takaa pilkisti esiin joku kaunis ajatus tai tunne-arvo, oli sekin vain rahan ja sen luoman hyvinvoinnin hedelmiä. Raha oli maailman valtias. Raha loi henkisen ja ruumiillisen kauneuden, raha loi totuuden, jalouden ja hyvyyden maailmaan. Rikkaiden ihmisten oli niin helppo olla hyviä. Heidän oli niin helppo olla kauniita, jaloja ja ystävällisiä. Raha pyöristi, raha tasoitti kaikki.
Mutta valtias tuo täys saastaa ynnä kumppanit nuo Bouillen, pedot, tiikerit pentuineen, jotka äitinsä rintoja raastaa... Aseihin ryhtykää! Riveihin yhtykää! Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa sortajainsa verta maa. Pyhä rakkaus synnyinmaamme, nouse, nostata kättä kostavaa! Vapaus, vapaus varjelkaamme, on sun alttaris armas isänmaa!
Siis nyt kilpaan muut te, ken vain urohissa Akhaian uskaltaa hepojensa ja vankkain vaunujen vauhtiin!" Virkkoi Peleun poika, ja kilpaan nous urot nopsat; paljoa ennen muit' Eumelos, valtias miesten, aaluva Admeton, ajotaituri muist' yliverta; toisena urhea taas Diomedes, valjahin vyöttäin Tros-uron orhien varsat nuo, jotk' otti hän kerran Aineiaalta, jos estikin tält' oman surman Apollo.
Miehiä Trikkan, Ithomen myös monikalliokannan, Oikhaliankin, miss' eli valtias Eurytos ennen, johtivat veljekset Podaleirios ynnä Makhaon, joill' Asklepios-taatoltaan oli lääkärintaito; 732 kolminkymmenin nää kera saapui kaarevin keuloin.
Mut morsion nuoren huulilta on kuollut nuoruuden hymy. »Neiti marmorin-valkoinen, mihin hukkasit silmäsi säteen? Ole ihana impeni onnekas, et vanki sa oo, vaan valtias: hääkellomme, kuuletko, vastaan jo soit Saat kaiken, min ihminen saada voi, saat kullat ja päärlyt käteen!» »Ritari hurmehen-punainen, on toinen ylkä jo mulla. Punaverkana puuntavi kirkkoties, välillämme istuu murhattu mies.
Vaan pyhän Lemnos-saaren maall' uros itse nyt riutui, sinne akhaijit jättivät näät kivun ankaran valtaan kärsimähän kähypistoisen vesikyyn puremasta; siell' oli nyt polo mies, mut akhaijein valkama-maillaan koht' oli muistaminen Filoktetes valtias kyllä. Päällikötön väki ollut ei, toki kaipasi häntä; nyt sitä johti Medon, sivupoika Oileus-urhon, Rhenen kantama kaupungin monen kaatelijalle.
Ja valtias: »Siis ollos lohdutettu, ma työni täytän, ennen kuin ma lähden; niin oikein on, mua pidättää vain sääli.» Hän, ken ei koskaan mitään uutta nähnyt, tuon kuvakielen oli luonut, meille niin uuden, kun ei moista täällä voida. Mun katsellessa tuota taidetyötä, niin monen nöyryys-esimerkin kuvaa, jotk' oli rakkaat Tekijän jo tähden,
Yön hämärä asetti ne hyvin viehkeään valoon. Kauvempaa metsän puolelta kuului yöllisen laululinnun lauleloa. Taivaanrannalta ruskotti. Aurinko oli vasta maille mennyt. Ruskotus laajeni sille suunnalle, mistä päivän valtias taas hetken kuluttua uudella pirteydellään nousisi. Jonkun aikaa istuttuani kuulin astuntaa yökosteassa, nuoskeassa nurmessa.
Sun jalouttasi kaikk', Agamemnon, kiittävät silloin, sill' ei jää häpeäksi se valtiahalle, jos alttiin suo sovituksen sille, jot' ensin loukkasi suuttuin." Hällepä vastasi näin Agamemnon, valtias miesten: "Poika sa Laerteen, sanas kuulen nuo ilomielin, sillä sa haastoit kaikin päin osuvasti ja oikein. Valmis tuon olen vannomahan, sydän niin mua käskee; väärin en vanno ma eess' ikivaltain.
Päivän Sana
Muut Etsivät