Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Kuin joku kuoloton suo merimiesten toivoman tuulen, kun silovartisin airoin mert' ovat melkeän matkan aavaa vellonehet ja jo jänteret uupumus herpaa, noin iloks Ilionin väen vartovan ilmeni urhot. Kaasi Aleksandros jo Menesthion, jonk' oli taatto valtias Arnen Areithoos, sotanuijahan nopsa, kantaja kaunissilmäinen taas Fylomedusa.
Ruskearunkoiset ja talvituiskujen pilkuttamat petäjät, lumen kattamat näreet ja tummat, korkeat kuuset yhdessä aavemaisten, harmaiden ja hataoksaisten kuivien kelohonkien kanssa ikäänkuin antoivat eloa muutoin kuolleelle talviselle luonnolle. Etäällä tuolla vasemmalla pyrki pilviin mahtava Keron kukkula ja oikealla kohosi korkeuteen korpien valtias Jongunvaara, rotkoineen ja jyrkkine huippuineen.
Koin sua siitä vieroittaa vakavasti, mut ylväs sai sinut mieli uljaint' urhoa loukkaamaan, joka kuulu on kesken kuolematontenkin: osalahjan pois otit. Vaan nyt meidän on miettiminen, miten leppymähän hänet saisi lahjoin laatuisin sekä lausein myös sulosuisin." Vastasi, virkkoi noin Agamemnon, valtias miesten: "Vanhus, et maininnut valesuin mun syytäni synkkää.
Ei, paremp' iskeä on heti yhteen, kohta jo koittaa, kumpaiselleko voiton Olympon valtias antaa." Noin hän vartoen mietti, mut luo jo Akhilleus joutui, Areen kaltainen, sodan haltian leiskuvaharjan, pääll' olan oikean Pelionin tuhosaarnea tuimaa heiluttain; hänen varrellaan sovat vaskiset välkkyi kuin tulen liekit tai kuin nouseva Helios itse.
Pietari seisoi sotamiesten ympäröimänä ja katseli sitä niinkuin valtias ja kuningas katselee perintömaataan. »Olet lunastettu ja olet minun», lausui hän sille.
Hällepä vastasi näin Agamemnon, valtias miesten: 86 "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Tunne jo, Atreun poika on täss' Agamemnon; on syössyt näät yli muist' ikiahdinkoon minut Zeus, kunis mulla henkeä rinnass' on sekä liikkua jalkani jaksaa. Täällä mä kiertelen, kosk' uni silmään ei tule armas, huolettaa sota vain sekä vaara ja turma akhaijein.
Ja kesken kaikkien tuo vaimo kurja sanovan näytti: »Herra, kosta, kosta mun kuollut poikani, min vuoksi näännyin!» Vastaavan hälle valtias: »Siis varro, ma kunnes palajan!» Ja vaimo, lailla sanovan sen, jot' tuska kiirehtivi: »Mut ellet palaja?» Ja toinen: »Tekee sen joku sijastain.» Ja vaimo: »Mitä sua auttaa sijaises, jos laiminlyöt sen?»
LEPIDUS. Aika rientää; Nyt meidän tulee etsiä Pompejus; Hän muuten meidät etsii. ANTONIUS. Missä on hän? CAESAR. Misenon niemessä. ANTONIUS. Maavoima hällä Lie suurikin? CAESAR. Suur' on ja kasvaa yhä; Mut merell' on hän yksin valtias. ANTONIUS. Niin sanotaan. Jos kohtaisin jo hänet! Kiirettä siis! Mut aseet ylle vasta, Kun toteutettu äskeinen on puhe. CAESAR. Mielisti.
Vain tyhjää; Ei onnetar, vaan onnettaren orja, Sen oikkuin palvelija. Suurta vain on Se teko, joka kaiken teon päättää, Satunnan salpaa, köyttää kohtalon, Pois nukkuu, maan ei saastaa enää maista, Tuot' imettäjää Caesarein ja loisten. PROCULEJUS. Caesar sua tervehtii, Egyptin valtias, Ja pyytää tietää, minkä toivomuksen Sa soisit täytetyksi. CLEOPATRA. Nimesi? PROCULEJUS. Nimeni Proculejus on.
Kylmän ja hiljaisuuden muurit mun ympäri kasvaa, ympärilläin tihenee tähtinen autio yö. Niin minä nään sinut silmästä silmään, Yö lkisyöjä, valtias maailmain, lemmetön, lämmötön Yö! Jäästä on valtikkas, joka tähtien kohtalot ohjaa, kuin uni hourun vain hengetön on lakis sun. Vaunusi pyörien viuhina kuolleet vuossadat mittaa, valtias maailmain, kussa sun kulkusi käy.
Päivän Sana
Muut Etsivät