Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Lääkärit huomaavat ilmiöitä, mutta sairaat, jotka tuntevat syitä, ovat maailman parhaita parannussaarnaajia oppikaamme heitä! He huutavat: rauhaa, rauhaa, Yhä heikkoa, köyhää sortaakseen, Mut sorretun rinnassa pauhaa Vihanmyrsky, pyrkien valloilleen. Miss' oikeus, rakkaus valtias on, Viha sammuu, sota on tarpeeton. KITUVA RAKKAUS-EL
PORVARI. Kuninkaan kuolemako yhä totta? PORVARI. On, liian totta; Herra auta meitä! PORVARI. Siis myrsky tulossa? PORVARI. Ei, poika meitä Jumalan armosta on hallitseva. PORVARI. Voi maata, jonka valtias on lapsi! PORVARI. On silloin toki toivo hallinnosta, Kun holho-ajan ensin neuvoskunta, Ja, täyteen ikään tulleena, hän itse Siks on ja silloin hallitseva hyvin.
Nytpä hän Peisandron sekä Hippolokhon näki uljaan, aaluvat Antimakhon, sotasankarin tuon, joka saaden kullat Aleksandrolt', isot lahjat, muist' yli esti annantaa Helenen Menelaon vaalevan haltuun, tuonpa nyt poikaa kaks Agamemnon valtias keksi seisovan vaunuillaan; hepojansa he hillitä koitti, kirvonneet näet heilt' oli ohjat välkkyvät, vauhkoiks säikkynehet hevot.
Vaan sinä, valtias, auta ja tukkea haavani tuima, tuskat viihtele, voimaa suo, jott' uljahin mielin yllytän kumppanit ottelemaan, Lykian minä miehet, itsekin kamppailuun käyn puolest' ystävän kaatun." Huus anovasti hän noin, ja sen kuuli jo Foibos Apollo, pois heti tuskat vei, veret tummat vihlovan haavan suulta hän kuivasi, loi taas rintaan urhoutt' uutta.
Ja valtias: »Siis ollos lohdutettu, ma työni täytän, ennen kuin ma lähden; niin oikein on, mua pidättää vain sääli.» Hän, ken ei koskaan mitään uutta nähnyt, tuon kuvakielen oli luonut, meille niin uuden, kun ei moista täällä voida. Mun katsellessa tuota taidetyötä, niin monen nöyryys-esimerkin kuvaa, jotk' oli rakkaat Tekijän jo tähden,
Vuorelt' äkkiä hän moniryhmyiselt' alas astui rientävin askelehin; kovin metsä ja kukkulat ylhät järkkyi jalkojen alla, kun kuoloton valtias kulki. Askelt' astui kolme, ja neljännellä jo ehti Aigaihin, kuhun aikoi; siell' all' aaltojen hälle kuulu ja kullanvälkkehinen ikilinna on tehty.
Heitäpä nuhteli noin Agamemnon, valtias miesten, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Oi Peteos-uron poika sa, valtiahan jumalaisen, ynnä sä, viekkauteen mies verraton, väijyvämieli, miksikä arkailette te kaukana, vartoen muita?
Valtias, suojatin laill', avun etsijän, sun tykös astun, sultahan ensiks sain Demeterin lahjoja maistaa, tarhastamme kun pois minut ryöstit puusoreasta, Lemnos-saareen kun pyhäpaikkaiseen minut kauas heimoni, taattoni luota sa kauppasit, sait sata härkää. Kolme nyt lunnaiks saat sen vertaa.
Vaan kädet nostaen palvoi kaikk' ikivaltoja kansa, lausui katsahtain moni puoleen aukean taivaan: "Zeus isä, Aias saata se saamaan tai Diomedes taikka Mykenen kultavan maan jalo valtias itse!"
Mut yöni kuiluistakin kiitän Sun, kun saatoit miehen, tuskaan tuomitun, saleihin seeste-korkeoihin, kun näin sydänpäärlyt, jotka peittää syvyys: on suurta olla suuri valtias, enempi hengen, runon ruhtinas, mut suurempi kuin suurin kuningas on kruunun kilvoitellut ihmishyvyys.
Päivän Sana
Muut Etsivät