United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tästä vastauksesta surullisena käännyin erään hollantilaisen, kalvininoppisen papin puoleen, joka arveli, että minun olisi luvallista kuunnella messua, samoin kuin profeetta salli Naaman'in, tuon mahtavan sotasankarin ja kunniallisen ritarin Syyrian maalla, seurata herraansa, jonka palvelukseen hän oli sitoutunut, Rimmon-epäjumalan temppeliin ja kumartaa sitä epäjumalana, sill'aikaa kun kuningas nojautui hänen käsivarteensa.
Valtiahalle he noin hoki itkien, koittaen häntä armoon hellyttää, mut heltymätönp' oli vastaus: "Jos pojat Antimakhon, sotasankarin, tottakin liette, tuon, joka Ilioniss' oli murhaamaan Menelaon neuvonut, kun lähetystönä hän sekä oiva Odysseus saapui sinne, hän ettei luo palajaisi akhaijein, niin isän ilkeän konnuuden nyt saattekin maksaa."
Mutta Mikke souti eteenpäin ja keksi vihdoin urhean sotasankarin, joka seisoi kivellä paljain jaloin, lakittomin päin ja vihollisten saartamana. Vapaaehtoisesti karkulainen kömpi veneeseen. Vapaus on ihanaa, mutta pelastuksellakin on puolensa. Kenties Tuttemujn urhokkaisuus sentään lopulla olisi pettänyt, mutta nyt hän oli niin vallan varma rohkeudestaan.
Sen tunnustaa runoilijakin etempänä samassa laulussa: »Tuonen töitäpä vaan ei estä purppuravaatteet. Ei sotasankarin kilp', eik' asu kulkijamen.» Aikakautemme väärää käsitystä täytyy minun syyttää siitä, että juomalauluna pidetään tämmöistä viinalaulua, joka neuvoo ihmisiä suorastaan itsemurhaan. Vedestä ja luonnollisimmasta juomisesta tässä ei puhuta sanaakaan.
Miksi ratsut rauhallisna tannerta nyt polkevat? Torvet raikuu, riemu kaikuu lakeoilla Unkarin; Häitä näin nyt vietetähän uljaan sotasankarin. Ken on sulho? Attila, tuo maailmainkin mainio, Hän on sulho. Morsian on ihanainen Ildiko. Torvet raikuu, riemu kaikuu, juhlaa kestänyt jo on Ammon aikaa, väsyneiden mielet pyrkii lepohon. Päivä laskee.
Nytpä hän Peisandron sekä Hippolokhon näki uljaan, aaluvat Antimakhon, sotasankarin tuon, joka saaden kullat Aleksandrolt', isot lahjat, muist' yli esti annantaa Helenen Menelaon vaalevan haltuun, tuonpa nyt poikaa kaks Agamemnon valtias keksi seisovan vaunuillaan; hepojansa he hillitä koitti, kirvonneet näet heilt' oli ohjat välkkyvät, vauhkoiks säikkynehet hevot.
Hän oli katumuksen tuskassa niin murheeseen uupunut, että unhoitti missä hän oli. Salama ja hirmuinen tärähdys herätti hänet. Rikkoutuneesta akkunasta tirskusi vettä hänen kasvoilleen. «Oi, kiivas Jumala!« huusi hän. Juhannusyö Harmaalassa oli kamala. Pilvet pimittivät ilman. Luonnonvoimat kävivät sotaa. Maria muisti nyt olevansa yksin. Hän kauhistui. Sotasankarin tyttö vapisi.