Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Karttaa suo, Jumala, kamalain juonia kansan ja maan! Hänestä hoivamme, turvamme toivomme, armahin apumme ain' olkohon! Eläköön Ruhtinas, vilpitön valtias meidänkin maan; rantamme rauhassa, lakimme vahvana, uskomme vakaana varjelemaan! Virsi kotimaan puolesta. Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias, myös tälle maalle silmäs luo ja armos runsaat lahjat suo!
Vaan nyt Fthiaan lähdenkin minä keulavin laivoin; laatuisamp' olo on kotimaillani; täällä ma koota riistaa, rikkautt' aio en, kunnianpolkija, sulle." Miesten valtias näin Agamemnon vastasi jälleen: "Karkaa vain, kun niin halu käskee, en sua kärtä luokseni jäämään; sillä on muitakin myötäni mulla arvon suovia, vaan hyvinsäätäjä Zeus yli kaikkein.
RICHARD. Upotkoon sinne, vedet hänen päälleen? Se valkomaksa luopio mit' aikoo? STANLEY. En tiedä, suuri valtias, mut arvaan. RICHARD. No, mitä arvaat? STANLEY. Että kiihtämänä Dorsetin, Mortonin ja Buckinghamin Hän tulee Englantiin ja kruunun vaatii. RICHARD. Kuin? Onko istuin tyhjä? Miekka jouten Kuningas kuollut? Valtakunta päätön? Muit' eloss' onko Yorkeja kuin minä?
Leiriyneet liki on vihamiehet; emmekä tiedä, vaikka jo ryntäämään tänä yönä he ryhtyä aikois." Vastasi, virkkoi näin hepourho Gerenian Nestor: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Tokkopa kaitsija Zeus toki kaikkia täyttävä vainkaan Hektorin toivoja lie! Minä luulen, vauriot häntä vartoo vast'edes viel' useammat, jahka Akhilleus vain vihan hirmuisen pois vieroittais sydämestään.
Mutta kun ei Martta luonut silmiänsä alas, vaan kyyneltensä takaa katseli kenraalia, nostaen vähäiset kätensä häntä vastaan, lausui tuo suuri valtias, jonka haltuun keisari oli pannut tuhansien ihmisten onnen ja onnettomuuden, sanan ja se sana säästi hovinherran elämälle. "Viekää hän pois" käski kenraali, "ja repikää palaisiin hänen upsieri merkkinsä.
Sonnustautua kamppailuun kera miesten et koskaan, käydä et väijyksiin valiointen kanssa akhaijein tohtinut, et; sepä ois sinust' ollutkin sula surma. Toisempaa toki leiriss' on avarassa akhaijein silt' osa riistää, ken sanan virkkaa vain sua vastaan! Valtias kansan syöjä, jos et epäkelpoja johtais, solvaus viimeinen tämä sult' ois, Atreun poika!
Näin katseli Roman palaessa Roman valtias ja hallitsia sen tuskaa, pitäen sitä vaan kauneuden-tuntonsa tyydykkeenä eikä ollenkaan apua ja sääliä ansaitsevana onnettomuutena. Mutta onnettomuus oli niin kauhea, että vihdoin kärsivän kansan huudot tunkeusivat Neronkin korviin ja vaativat huomiota.
Ja hänelle selveni, että tällaisen ylivoimalle perustetun valtakunnan, jonka julmuudelle eivät barbaritkaan saattaneet vetää vertoja, jonka rikokset ja vallattomuus olivat äärettömät oli mahdoton pysyä pystyssä. Rooma oli maailman valtias, mutta Rooma oli myöskin paiseena maailman ruumiissa. Rooman rappeutuneelle elämälle lankesi jo kuoleman varjo.
Olkoon sillä kädessään niin yksityisten kuin kansojen onnen ja turmion avaimet! Aivojeni syitä hallitsee oma henkeni: se on valtias omassa maailmassaan. Minä panen voiman voimaa, hengen henkeä vastaan, ja jos sorrunkin, niin voinhan ainakin ivata. Tätä ajatellessaan hän nosti jälleen päänsä pystyyn.
Riita kun luopuis luot' ikivaltain, ihmisienkin, myös viha, viisaankin joka vimmata voi, makeampi kuin mesi suust' alas soljuissaan, kons' ihmisen rintaan syttyy, paisuen siell' yhä niinkuin nouseva sauhu! Noin minut vimmaan sai Agamemnon, valtias miesten. Vaan ne nyt olkoot olleitaan, miten loukkasivatkin, on väkisinkin suistaminen viha riehuvan rinnan.
Päivän Sana
Muut Etsivät