Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Vaikk' ei täyttyä sen heti valtias salli Olympon, täyttää hän toki vihdoinkin; kovan maksavat silloin päillään, vaimoillaan sekä lapsillaan sovituksen. Sillä sen mieleni aavistaa sekä tuntoni tuntee: päivä se koittava on, pyhä jolloin Ilion sortuu, kaatuu kansa ja kansan pää, Priamos pätöpeitsi.
Ensin akhaijit sai tulisilmät väistyä, sillä kaatui mies, joka ei arin ollut myrmidoneista, poika Agakleen urhokkaan, jumalainen Epeigeus; valtias ennen ol' ollut hän Budeionin sorjan, vaan sukusuuren kons' oli serkun tappanut, turvaa etsien Peleun luo ja Thetiin tuli kuuleanilkan. Troiaan laittoivat hepokuuluun aimon Akhilleun seurana nuo hänet taistelemaan kera iliolaisten.
Niinpä jo taistoon käy, kera käymään kiihtäös muutkin! Valmis koht' olen antamahan kaikk' antimet sulle, kattosi alla mit' oiva Odysseus tarjosi eilen. Malta, jos mielit, vaikk' iso taistelointosi onkin, kunnes palvelijat käy laivoilt' antimet tänne, itse jo nähdäkses, miten laatuisat ne on lahjat." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika!
Jo poika kosketti kielihin, Ja sävelet vuosiki, Kuin niityllä lähde kirkkahin Kukastossa vierivi. Kirkastui Saulin jo kasvot Ja miekka se hervahti. Hän soitti ja laski lauluaan, Saul kuunteli lauhtuen; Sai vihdoin kyynelet vuotamaan Jo partahan, rinnallen. Pois hälveni syys-yön synkkyys Jo miel' oli lämpöinen. "Nyt hetki mennyt on, valtias, Saan sulta nyt kuolemain!" Näin poika.
Vaimopa luo kävi valtiahan, valesuulla jo vaati: 'Proitos, kuole jo pois tai Bellerofon tapa, surmaa, lempeen vaimosi kanssa jok' yhtynyt ois väkivalloin. Virkki, ja valtias vimmastui, kun moisia kuuli; tappanut urhoa ei toki, näät sitä kammosi tunto, vaan pani matkaamaan Lykiaan kera turmiokirjain: taulun yhteentaittuvan piirs salamerkkejä täyteen, jotta ne sais hält' appi ja tuojan tuon menetyttäis.
Säät rajut, vinhat myrskyt, karjaspäät, Lietselät, umpiluodot, jotka piillen Salassa viatonta taikaa väijyy, Kuin kauneutta he tuntis, murhamielens' Unohtavat, ja ehjän' ohi kulkee Tuo jumalatar Desdemona. MONTANO. Ken se? CASSIO. Hän, josta puhuin, valtiaamme valtias, Jot' uljas Jago saattaa: tulollaan hän Ehdätti toivehemme viikon päivät.
Noin hän virkki, ja vait oli kaikk', ihan ääneti, kauan mykkinä murheissaan siin' istui poiat akhaijein; nous sotaärjyinen Diomedes virkkaen vihdoin: "Atreun poika, ma vastustan sun neuvoas houkkaa, kuin kokouksess' on lupa, valtias; siis älä suutu.
Seisseet ei Lykian väkevätkään, kaikki he väistyi nähdessään, miten heilt' oma valtias kuolemanvammoin ruumisroukkoon jäi; näet päälle ol' urhoa monta kaatunut, Zeun viriteltyä noin rajun taistelovimman. Voittajat riisuivat Sarpedonin ylt' asun uljaan, vaskenvälkkehisen, ja Menoition urhea poika haaksiin hankavihin sitä viemään kumppanit laittoi. Mutta jo pilviennostaja Zeus nyt Apolloa käski: 666
Valtias Argos-maan jo on syntynyt, sankarin alku, 122 Eurystheus, Sthenelon vesa, aaluva Perseun poian, sun perijuurtasi: eip' ole kansain pääks epäkelpo.
LIINA. Oi, vielähän äsken katselin minä levotonna luontoa. LEO. Mutta nyt, nyt olkaat tervehdityt, te partaiset, kohisevat kuuset; sillä nyt on meillä rauha teidän kanssanne! LIINA. Ja ole tervehditty, sinä kirkas aamu! Nyt on meillä kanssasi rauha. LEO. Ja sinä vahvuuden pilvetön kumo, aina tyyni ja valtias! LIINA. Tyyni, valtias ja puhdas kuin Jumalan aatos itse.
Päivän Sana
Muut Etsivät