Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Mut kevät se viipyvi, viipyy vaan, Ja kyynelin kansa syö pettuaan. Jo puoless' on toivottu toukokuu, Vaan kevähän keijut ne sala'uu, Ja taivas se tuiskuvi, täys' on maa Vain lunta kylmää ja valkeaa... Vain lunta kylmää ja valkeaa... Ja kansa se vai'eten huokajaa. Ja katse sen raukan on raukea Ja kalman on kalpeus kasvoilla.
Mä uudesti pyydän, Ja Jumalan sydän On valmis lahjoittamaan: Siis uuden armon mä saan. Ja oi suloisuutta! Kun Henkeä uutta Taas pyydän, jo senkin mä saan. Me rukoelkaamme! Voi, valvoa saamme, Ett'ei Henki se sammuisikaan, Elon tietä kun matkustetaan! On tien joka haara, Täys pauloja, vaaraa Siis valppahat olkaamme vaan!
AKSEL. Viis vuotta sitte, jolloin Jumalaa Rukoilemaan ma tulin templiin sekä Hyvästit lemmelleni sanomaan Ja isänmaalle. Kuollut Valpurin Ol' äiti äsken; Valpur luostariss' ol' Lukua, ompelua oppiakseen. Hän viidentoista vanha oli vaan, Mut, veikkonen, täys sielu enkelinä Jo silmän sinitaivahasta hymys. Ol' aamu varhainen kun tänne tulin.
Nyt laula, sirkka, siksikun Päreeni palaa loppuhun, Ja taas saan maata vuoteellain Ja unta nähdä sulhostain. Tääll' istun nyt ja kehrään vaan, Ei rulla viel' oo puolillaan; Ties Herra, milloin täys' on työ Ja pitkän illan päättää yö! Mökin poika. Väsyksiin asti hakkasin, Ja hakkaan uudestain, Ja kirves pystyy kylläkin, Mut puu ei kaadu vain.
Laula, nuorukainen, Ystävittes joukossa. Naura, nuori nainen, Siskojesi seurassa: Laulu tunteet jalostaa, Nauru leikit sulostaa; Koht' on laulu vaijennut, Neidon nauru katkennut. Lemmi, nauti, laula Silloin kun sen tehdä voit! Vieno on lemmen paula, Täys' oil malja jonka joit. Kehno se, ken ruikuttaa, Vaivojansa valittaa: Nauti, nauti nuorena! Sydän jäähtyy vanhana. Uneni.
Mutta koirat peijakkaat eivät siirtyneet syltääkään kintuistamme, vaan astelivat alakuloisina, hännät lyyhyssä, ne ennen aina urheat koirat. AAPO. Mikä oli masentanut heidän intonsa? TAULA-MATTI. Noitakeinot, hurmaavat lumouskaasut, joista ilma oli täys kuin kruutisavusta sodan ilma. Tosin koetti Heiskanen parastansa, manasi ja sadatteli, soikotellen kättänsä, mutta turhaan perin.
Vai minun soisit siis, oman saatuas kunnialahjan, istuvan ilman, luovuttaa hänet luotani käsket? Niin no, jos suo uromielet akhaijit kunnialahjan mieleni myötäisen, täys että on korvaus mulla! Mutta jos eivät suostu ja suo, tulen itse ja vien sen, ehkäpä sun osas tai myös Aiaan taikka Odysseun vien minä pois; mutt' ei ilomiellä se lie, kenen luo käyn.
TASSO. Se olet sinä, pyhä enkeli, kuin ensi kerran mulle ilmestyissäs. Suo anteeks, ettei tuntenut sua aina sumea katse kuolevaisen! Jälleen hän sinut tuntee! Sielu ikuisesti sua ylistämään aukee. Heltymystä on sydän täys; niin, hän on edessäsi, hän itse! Mikä tunne! Harhaako se on, mi sinuun sieluani vetää? Vain hourintaa? Vai aisti korkeampi, mi vasta kauneimman ja puhtaimman käsittää toden?
Velkoja ilman loppua, velkoja verestä, murhasta, myrkkyjuomista, hulluudesta, kylmästä epäilyksestä ja lukemattomista murheista. Huomaa: eikö ole mitta täys. Huomaa: paitsi melkein perisynnin pilkkua, olin eilen vielä viaton kuin impi, tänään mato sydämmessä verimeressä uiskentelen aina sieraimia myöten ja pääni päälle puhaltaa tuimana tuulena taivaan viha. Siinä, veljeni!
Jos olet sa viisas aviomies, veres jäähdytä, ota niskaas ies, täys vapaus rakastajalle suo. Hän salaa sinulle sarvet antaa, mutta tuskin itse huomaa tuo, että aasinkorvat hän itse kantaa, kun haltioissaan hän maljastas juo, jost' itsesi joit sa kylläiseksi. Kuka koskaan rakkaudessa keksi sitä suurta, josta runoillaan? Lyö oveen vaan, ja rakastajat ovest', ikkunoista pakenevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät