Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
RANSKA. Sangen kummaa tämä: Hän, jok' ol' äsken silmäteränne, Kehunne helmi, vanhuutenne sulo, Parahin, kallein, hän yht'äkkiäkö Niin julman teki työn, ett' auki ratkee Noin monet lemmen poimut. Rikos varmasti Niin luonnotont' on, että hirmuks käy se, Tai äsken lausumanne rakkaus Epäiltävä on. Tuon jos hänest' uskon, Niin uskon mit' ei järkikään sais toteen Pait ihmeen kautta.
Oi, anna minun pitää häntä hiukan, Anna-Maija. Niin, niin, mun sulo, pikku nukki-lapseni! Mitä? Oletteko olleet lumisilla? No, siinä olisi minunkin pitänyt olla mukana! Ei, annas olla; tahdon itse riisua heidän päältänsä, Anna-Maija. Niin, niin; salli minun se tehdä; se on niin hupaista. Mene sisään niin kauaksi; sinä näytät niin vilustuneelta. Siellä on lämmintä kahvia sinulle uunin päällä.
Hän onkin tarkka eukokseen, Hän hyvin hoitaa askareet; Siin' ukko jouten lapsilleen Opettaa uskonkappaleet. Lemmen kaihoon sydän taipuu, Sulo tuskain kyyneliin, Ja ma pelkään, tämä kaipuu Tulee vielä täytöksiin. Oi, nää lemmen karvaat hoivat, Lemmen kurjuus vienoinen, Vaivat taivaiset taas toivat Rintaan tuskin terveesen.
Se vaimon leskeksi saattoi, Isän lapsilta maahan löi, Rahat, ruoan ja vaatteet riisti, Maat, huoneet leskien söi. Näin liehunut on se, ja vielä Se riehuvi, raivoaa. Sen myrkkyistä hengähdystä Sulo Suomikin tuntea saa. Kita laaja sen ammottaapi Yhä uhreja niellen vaan, Vert' ainian vain janoaapi. Ei kylly se milloinkaan.
"Hyvä," Korintholainen sanoi, huokasi vielä kerran ja luki: Kaunis on kohtalo, kun sulo rakkaus lempivät liittää, Mutta he kammoen pois lähetyttävät kieltävän kullan. "Tuossa on lääkkeeni! Mutta ihmiset eivät ole kyyhkysiä ja minä tiedän jo miten vastaan.
Eläimet he kumartuivat, Kun ne silmät kohouivat Kulkuun auringon, Joista sulo, lempi suikki, Joiden kyyneleistä tuikki Toivo kuoloton. Enkeljoukko ihastunna Näkee lemmen kuvautunna, Luojaa katselee. Tekoons Luoja painoi soman Sinettinsä, kuvans oman Huomaa, hymyilee.
OTHELLO. Hairahdus kuussa varmaan; lähemmäks, Kuin tapa on sen, pyrkii se nyt maata Ja riivaa ihmiset. EMILIA. Oi, kuulkaa, Cassio Surmannut nuoren on venetialaisen, Rodrigo nimisen. OTHELLO. Rodrigo kuollut! Ja Cassio kuollut! EMILIA. Ei, ei Cassio kuollut. OTHELLO. Ei Cassio kuollut! Soinnuton siis murha, Ja rämeäks on koston sulo käynyt. DESDEMONA. Ah! voi! Viattomasti murhattu! EMILIA. Voi!
Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas ja rahojakin yli sa'an: lisäks impi kaino ja torpan aino, sulo, viehkeä katseeltaan! Mut poika-huippari Jumping John, hän petti kaunoisen. Oi, poika-huippari Jumping John, kun petti kaunoisen! Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin.
Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii, sävel soi satakielten myrtistömaista. Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu; pian syys on, ja enää et naurata naista! Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset, mut paluutiellesi päivä ei paista. Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet? Shach Mansurin puistoista mainehikkaista! HYV
Kuink' ikihenget leijuu ilman-rantaa, Ja toisillensa kulta-sangot antaa Ja auvo-siivin taivahalta Maan päälle liitää: avaralta Soi harmoniian sulo valta! Oi näytelmää! oi pelkkä näytös vaan! Mist', ääretön, sua luonto kiinni saan? Nisiäs miss'? oi elon kaiken lähteet, Joist' imee voimaa taivas, maa, Joit' orpo sydän halajaa Jos vuotais mulle mettänne ees tähteet!
Päivän Sana
Muut Etsivät