Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kuku, kuku kultalintu, Laulele hopialintu, Jott' on aikani kuluisi, Sekä viikko vierähtäisi; Sulaisi syän suruinen, Hautuisi haluinen rinta. Ei multa sinä ikänä, Poloiselt' ei polvenani, Suru syömestä katoa, Mure mielipuolestani. En minä sinä ikänä, En poloinen polvenani, Surutont' en suuta syötä, Varutonta vartta suori, Kanna päätä kaihotonta, Ikävätöntä elätä. Huoliansa haasteleva.
Kas nyt on mun verkkoni aalloilla noin! Sen jällehen hinata takaisin voin. Seis, nuoria tuolla te loiskuttakaa, Ei siika nyt verkosta karata saa! Ja Tiinako että Nyt pelkäävi vettä! Sä hametta nosta ja laulele vaan! Mä muistan, kun kesällä laulusi soi, Kun nuotta runsaasti kaloja toi, Ja silakat välkkyi kuin hopea vaan. Sun reipasta työtäs mä kiitellä saan.
"Enpä minä juuri osaa koreita puheita pitää, enkä ole mikään pappi." "No laula sitten." "En ole lukkarikaan." "Etkö osaa laulaa mitään, etkö edes: niin nuku, nuku armas rauhassa?" "En minä lempilauluja laulele", oli kuiva vastaus.
Hän lausui: "Tule, tytär Hidjallan'in! Jo vaipui metsän valio arka; On ilta kaunis, tuulonen viileempi Jo kutria pääni heiluttelee. Sä laula mulle, idästä kunnes kuu Poluille luopi valonsa vienon. Oot kylmyytein, sen uhrit jo laulanut; Nyt laulele riemullista sa vaan!" Ja Gylnandyne kalpea lauloi nyt, Loi kyynelsilmän taivasta kohti.
Lintunen lehdossa kirkkomaan, laula, laulele virkku, laula mulle ja laula muille, taivaan tuulille, metsän puille, kuolema kulkee kulkuaan, soita, sirkuta sirkku! Laula mun lauluni lintunen, viel' älä vallaton vaikee, laula haudoilla haaveiden, viritä virsiä nuoruuden, Suomi on suuri kirkkomaa, mieleni minun on haikee.
Yks on Turjan tuntureilla, Toinen Aunuksen ahoilla, Kolmas on kovin etäällä Aina Aasian perillä. Siell' on kettu siepannunna, Orjaksensa ottanunna Poloiset mun poikaseni, Katalat mun kantamani. Tuota huolin tuon ikäni, Panen pakkopäiviäni, Itken aina itsekseni, Valittelen vaimoneni, Miks ei mulla niinkuin muilla Suku oo omilla mailla, Lapset laulele kotona Yhden kielen kiskomalla!
Jos on onnestus, Hyvä sattumus, Kyll' aatteet syntyy vielä. Mun alkaa rinnassain jo palaa. Voi, rientäkäämme matkoihin! Ei laulele ne runoniekat salaa, Se myöntää täytyy ainakin. Ai ai! uhuu! Kirottu konna! irvisuu! Padan heität, rouvasi korventuu! Sen ryökäle! (
Puut jo hiiltyy, väheneepi Liekki verraton; Puoli-yökin läheneepi, Rastas vaiti on; Vanhat, keski-ikäisetki Muistaa, ett' on lähdönhetki Mennä unta ottamaan, Nuoret tuot' ei muistakaan. Vähittäin myös tyttöin mielet Vaipuu lemmen unelmiin, Laulele ei enää kielet, Aikoihinpa tuleviin Silmättävä ois, Jos vaan suinkin vois!
Runottaret antavat sinulle tämän huilun, jonka he tätä ennen antoivat Ascran ukolle ja jolla tämä soitellen kuljetteli jäykkiä villi-vuori-saarnia vuorilta alas. Laulele tällä Grynion metsän syntyä, ettei löytyisi lehtoa, josta Apollo enemmin kehuu."
Syöksit miehes pois luotas sen sijaan kuin sun tuli hänet suosittaa itsehes ja kelvata hänelle". "Kelvata hänelle! Jumalani! Enköhän minä laulele niitä lauluja, joita hän huviksensa kuuntelee? Enkö minä lue niitä kirjoja, jotka hänelle kelpaavat? Elänenkö ja hengittänenkö minä päivät päähytysten jollekin muulle kuin hänelle? Uneksunenko minä öisin muista kuin hänestä?
Päivän Sana
Muut Etsivät