Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
»Varmasti, Mestari», ma virkoin, »koskaan niin selvään nähnyt en kuin nyt ma näen asiat, joissa paljon puutuin ennen. Näen, että keskikehä taivasliikkeen, jot' tiede kutsuu Päiväntasaajaksi ja etelästä talven erottavi, syyn vuoks, min sanot, täältä yhtä paljon käy pohjoiseen kuin juutalaiset näkee sen heistä käyvän ilmansuuntaan kuumaan.
"Meill' aarre kallis, turva aseeton se on, kuink' ikään onni vaihettuu; sen valtiaanne vahvistanut on, se häneen turvaantuu." "Siin' ikivanhuudesta säädetään: jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; ei vaimo vastuuss' ole miehestään, ei miesi vaimostaan." "Jos rikosta on maataan puolustaa, jot' ei voi kelpo sydän myönnyttää, miest' aseellista silloin rangaiskaa, laps, vaimo säästäkää!"
Jo laski poikana purressaan Hän Lyyjoen kaikki kosket, Useinpa Pyörtäjä kuohuillaan Se kasteli hältä posket; Ei paatoa löytynyt yhtäkään, Jot' ei olis tottunut välttämään. Mut kosken kuumassa kuohussa, Juur' jossa sen juoksu suorin, On, päällä vaahtinen vaippansa, Yks' Ahtolan neito nuorin; Se Vellamon karjoja paimentaa, Ja koskien kuohua katsahtaa.
Ja uusi syttyi näkö silmäin mulle, niin ettei ole valkeutta mitään, nyt jot' ei kestänyt ois katseheni. Valoa näin ma niinkuin virran vettä välillä välkkyvätä rannan kahden, joit' ihmeellinen kevätloisto verhos. Elävät nousi säen-parvet siitä ja painui kukkiin kaikkialle, niinkuin rubinit, joita kulta heljä kiertää.
Kalman hiki nyt Pojarin kastoi, Kannustaissahan orhia pois. Koston kiukkua takana kiehui, Herran huoneest' aaltoellen. Tuonn' yli salmen Pojari uittaa, Kansa, kuin verkkona, vastahan käy. "Verrytä varsaas, verrytä, häijy!" Pojarin jälkehen huutavi yks. "Nyt vihan liekkiä saat sitä niellä, Jot' olet kauan liehtoellut!" Takana salmen Pojarin orhi Maahan kuorskahtaa vahasuin.
ei rakkaus poikaani, ei hartaus kohtaan isääni vanhaa, lempi ei, jot' olin ma velkaa vaimon ilon alttarille, minussa voineet kaukomieltä voittaa avara tulla tuntemaan maailma ja paheet ihmisten ja ihmiskunta. Ma lähdin kyntämähän merta laajaa vain yhdell' laivalla ja ystävien kerallä harvain vielä uskollisten.
Häll' on jotain, Jot' alakuloisuudessaan hän hautoo; Ja sikiö, näin siitetty, ma pelkään, Voi tulla turmioks. Sit' estääkseni Tään reippaan panen päätöksen nyt toimeen: Koht' Englantiin hän menköön vaatimaan Sen veron, jot' on laiminlyöty maksaa.
Karkkosi turviin kumppanien Adamas tuhon alta; vaan tuli vainoten Meriones sekä tuiskasi peitsen vatsanpohjuksiin, hävyn seutuun, joss' ylen julmat kurjien kuolollisten on kärsiä ailuet Areen; siihen hänt' ase iski; ja kaatui mies kera peitsen sätkyttäin kuin sonni, jot' uljaat paimenet vuorten nurmistoilt' alas tuo väkivoimin, pantuna nuoraan: noin satutettuna hän tovin sätki ja potki, mut ääreen sankari Meriones pian ehti ja tempasi peitsen ruumiist' irti, ja yö valotonpa jo varjosi silmät.
Vasta syksyllä kun sorja Ville häänsä vietti sekä toisen naisen torppaan tuonne lahden taakse saattoi, silloin vasta Tilta tarun uskoi ynnä paljon, paljon muuta myöskin, jot' ei ennen ollut uskonunna. Ne karkelot niin oli hauskat, soi soitto niin hurmaavaan, ett' aamuhun huilasi aika mitä äiti nyt virkkaakaan!
Totisen uskon, suoran sydämen hänessä huomaat ensi katsannolla, ja hyv' on olla sun, niin rauhainen, kuin alla oman kotikatoksen ja oman taaton turvissa on olla. Nimeä yhtä karta vain! Kun vois sen iäks unhoittaakin! Sit' ei sanaa, jot' ei hän tyynnä kuunteleva ois, mut: Viapori pois se nimi, pois, se rauhan rikkoo, mieleen myrskyn manaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät