Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Kukistaa vaan mielen Ja toimen tempaa käsistä kuin aseen Vihollinen, jot' aiot sillä tappaa. Iloinen mieli, reipas toimi neuvot Ja keinot keksii parhaat. BAALAK. Nuoruuttas Voit kiittää, kun voit toivoa ja mielen Noin reippaan kantaa. Minun toivoni On sinussa; en itse toivo mitään. EGLON. Kuningas päästäköön tok' ilon luokseen.
André oli kumminkin syössyt ulos, raivoissaan siitä, että hänen vaimonsa oli ainoa olento, joka hänen voimaansa vastusti, ja jot' ei hän voinut vetää tenhopiirihinsä.
Kurja, inha On epätyytyväisen paras tila, Huonompi kuin on tyytyväisen huonoin. Halata kuolemaa noin kurjan pitäis. TIMON. Ei, jos sen sanoo vielä kurjempi. Sin' olet orja, jot' ei onni koskaan Halannut sylin hellin; koiraks synnyit.
Tuo kaunis päivä On tyynnä mereen laskenut, Ja nouseva yö on tummentanut Jo vellovat veet; Vain enää iltarusko Veenpiirin kultaloistohon luo, Ja kuohuva vuoksen voima Ajaa rannoille valkoaallot, Ja ne sukkelan hilpeinä hyppii Kuin villava lammaslauma, Jot' illoin laulava paimenpoika Pois kotiin häätää.
Vasta kun löi aamen lukkoon rukouksen selkeän, tuli valmis vauhti ukkoon, hatun päähän painoi hän: »Syöskööt kaikki hornan peikot vastaamme nyt valtanaan, Herran kanss' ei olla heikot, hurraa, pojat, eespäin vaan!» Joukkonsa ja Jumalansa kanssa leikkiin lähti näin, sit' ei valtaa vastassansa, jot' ei rohkenis nyt päin.
On tuttu se tie, Jot' iloiten kotiinsa lentää. Mut missä nyt äitinsä lempeä lie? Hän poissa on. Riemun pois kaipaus vie, Ja kyyneleet silmihin entää. Ken tuleepi?
Siis puhdistuaksein jos joukoss' ollut ma olen ahneuttaan itkeväisten, sen vastakohta mulle tuon on tehnyt.» Ja Laulaja nyt paimenvirtten virkkoi: »Mut julmat kun sa taistot lauloit ynnä Iokasteen myös murheet kaksipäiset, ei siitä, jota kanssas haastaa Klio, näy viel', ett' ollut ois se usko sulla, jot' ilman eivät kevättyömme riitä.
Kuink' aiot suoriuta tilissäsi, Kun kerran jätät elon taipaleet? Sulosi käyttämättä haudataan, Joist' oisi käytettynä ilo maan. Ne hetket, jotka taidokkaasti loivat Tuon kauneutes, jot' ihmein katsellaan, Ne hirmuvaltiaiksi tulla voivat Ja viehkeytesi viedä kokonaan.
Astu, jalo herra, Lipuilla liehuvilla kaupunkiimme, Ja kostosi jos isoo ravintoa, Jot' inhoo luonto ota arvan kautta Mies joka kymmenes ja kuoloon anna; Niin, lyötä arpaa, kenen arpomiehen Pään poikki lyötät. 1 SENAATTORI. Kaikk' ei rikkoneet; Ei kohtuullista kostaa eläville Kuolleitten töitä; rikosta kuin maita Ei peritä.
Mun pelkoni ei tuosta pienentynyt, näät katkosanoistansa etsin ehkä pahemman ajatuksen kuin niiss' oli. »Tään murheen laakson pohjaan tokko tullee ens ympyrästä kukaan, jonka ainoo on rangaistus vain kadotettu toivo?» Näin kysyin ma. Hän vastas: »Harvoin sattuu, ett' astuu meistä joku tietä tätä, jot' taivallan ma nyt. On totta, kerran
Päivän Sana
Muut Etsivät