Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Tuo petturi ykssilmäinen, maan herra, sen maan, jot' eräs seuralaisistani ei tahtois olla koskaan nähnyt, heidät näät kutsuva on neuvotteluun, sitten niin toimiva, ett' tarvis heidän enää ei purjetuulta paluumatkallensa.» Ma hälle: »Virka vielä, jos sa tahdot, sinusta että päällä maan ma kerron, ken on hän, jota kaupungin tuon näkö
Siis mistä neuvoamme pyytää herra täll' erää? RISTIRITARI. Josp' ois seikka tällainen, arvoisa isä: juutalaisell' ainut on lapsi tytär , jot' on kasvattanut hän kaikkeen hyvään huolin hellimmin, jot' enemmän kuin sieluaan hän lempii, hält' itse saaden lemmen hurskaimman.
Te linnanportillenko asetitte Sotiovanhukset, ja tuohon ulos Muut sotamiehet? Itse vastaavat he. Tuo soittokuntani on tuo, ja kappal, Jot' aljetaan, on teille kuolinvirsi. Salassa yltyy nurku, heidät tuskin Sain järjestykseen. Herttuan puolellen Yön pimeässä osa mennyt on jo, Ja muiden suhteen sanoa on työläs, Kehenkä luottaa voi. No, hyvä! pian Me tuosta selvitään.
SICINIUS. Tuo rahvas, Jot' edustamme usko pois! jo vanhan Vihankin tähden, pienimmästä syystä, Nuo hänen uudet arvons' unohtaapi; Ja syytä varmaan antaa hän, niin totta Kuin hän siit' ylpeileekin.
FORTINBRAS. Kuulemahan joutuun! Kaikk' ylhäisimmät kokoon kutsukaa. Ma itse surull' onneani halaan; Vanhuuden oikeus mull' on tähän maahan, Jot' etuni nyt valvomaan mua vaatii. HORATIO. Myös siitä kerron hänen käskystänsä, Jonk' ääni vetää muita puolelleen. Mut joutuun toimeen, ettei hurjat mielet Sais aikaa uusiin juoniin, vehkeisiin Ja sekasortoon.
Koton' äiti askaroi, Sisko istuu ommellen, Veikko riistaa ajelee, Itse, käsi poskellain, Istun täällä, haaveksin. Oi, miss' oot sa, armahin, Jot' en nähnyt, tunne en, Jota kaipaan, varron vaan? Muisto.
Kohta kuultiin kuusoselle laulavan nyt lähtehen: »Oi, sa lähde armahani, kuinka sua lemminkään! Siksi näin sun oksillani varjoon peitän vehreään. Mistä tuulissäässä mulla turvaa muuten olla vois, ellei suojakseni sulla varjo-oksat vankat ois? Illoin tarut kummat vasta lehviltäsi mulle soi tuolta kaukomaailmasta, jot' en itse nähdä voi.
Tää olkoon jaloillesi lyijy, että laill' uupuneen sa hidas oisit seikkaa epäämään, myöntämään, jot' et sa tiedä. Näät houkkain parvess' on se tuiki tuhma, ken miettimättä myöntää taikka kieltää; hän kumpaisessakin on yhtä houkka. Useesti tapahtuu näät, että taipuu päin mäntyyn mielipide liian nopsa, ja sitten järjen sitoo itserakkaus.
Mutta kuule: Uskollisuuttani kosk' ylenkatsot Ja koska hyvin esineenkin tunnen, Jok' esti multa pääsyn sydämmeesi, Jää eloon, marmor'sydämminen julmus! Mut suosikkisi tuo, jot' armastat, Ja jota, kautta taivaan, minä hellin, Sen riistän tuosta silmäst' ylpeästä, Miss' istuu valliten ja herraans' ivaa. Tule, poika!
Sin' et ketään helli, älä kiellä, Jok' olet itsestäs noin huoleton. Sua kyllä moni rakastaa voi vielä, Mut sin' et ketäkään, se selvää on. Sa vallass' olet murhallisen vihan, Jonk' uhka kääntyy itseäsi päin, Hävittää tahdot kauniin majas ihan, Jot' uudistaa sun tulis kaikin väin. Oi, muutu! Sanani sä valheeks käännä! Vihako lemmen sijan anastaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät