Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Me tuolla puiston iltakatvehessa, Nähdessä tomun sekä korkeuden, Sidoimme solmun, jot' ei ratkoa Niin kauan voi, kun taivas liekkihin Välähtää Ukon salamoissa, ja Kun ihmissydämmissä rakkaus Viel' onnen aurinkona kohouu. HAUSSI. Tuo hävytönt' on julkirohkeutta! Soturin poika kurja uskaltaa Mun tytärtäni vietellä kuin narri!
Rauhaa vailla on rintamme kesken onnenkin pilkkeen, kaihomme kiirehtäin kaukana eellämme käy päin jotakin, jot' emme me tunne, ei silmämme nähdä, korvamme kuunnella voi, ei käsi voi omistaa. Maailma verhonsa taakse on kätkenyt matkamme määrän, maailma pauhinallaan pettänyt korvamme on. Hiljaisuudesta tullen ja hiljaisuutehen mennen kuin unikulkijan käy, ihminen, rauhaton ties.
Kuinka kunnia meneepi, Aleneepi miehen arwo, Kaikki rakkaus katoopi Entisiltä ystäwiltä, Miesi welkahan wedäikse, Joka ryyppeää rysyltä, Wiinan wiljassa elääpi, Monet päiwät pääksytysten, Wikkokaudet wieretysten. Mailman makia seura, Tapa wanha tarttuwainen, Jot' ei arwata alusta. Saapi semmoiset wahingot.
Hän lausui: »Rakkaus, mua kaunistava, päämiestä toista muistamaan mun käskee, min vuoks tääll' omaani niin kiitetähän. On oikein: missä toinen, siellä toinen; päämäärän saman vuoks he taistelivat, siks kunniakin sama heille tulkoon. Armeija Kristuksen, jot' ollut kallis ol' asestaa, se viiriänsä seuras hitaasti, arkana ja rivein harvoin,
Te hävyn tunnost' ette tietävän Näy neulan vertaa, sen nyt ymmärrän: Syytönnä te ja viatonna vaan Kehtaatte mulle tulla kertomaan Työt' ilkeintä, jot' ihminen voi tehdä. SALMO. Noin suurta rikosta en tässä näe, Enk' edessänne huoli hävetä Soturin uljaan poikana, niin totta Kuin miekka-käsin kaatui isäni, Palvellen maamme köyhän kunniaa.
Nyt minä katsomaan jäin joukkiota ja seikan näin, jot' epäröisin yksin ja ilman muuta todistusta virkkaa, jos turvanain ei omatunto oisi, tuo hyvä seura, joka miehen puhtaan tekevi suoraks syyttömyydellänsä. Näin varmaan nään sen vielä silmissäni ma varren käyvän vailla päätä, aivan kuin kulki muukin joukko synkkä tämä.
Kun kirjoitusten loputtua oli kokoonnuttu yhteiseen viftiin, pidettiin Anttilalle puhe, jonka leikillisenä aiheena oli sanat: »Kasvaako maine tanterella vaan, jot' uljaan urhon veri kostuttaa, ja eikö aseetonkin toisinaan voi miehuutt' osoittaa?» »H
Kuin kaikk' on linnut taivaan lintuja, Niin Luojan lapsia kaikk' ihmiset. Kuin kaikki linnut linnuiks elävät, Mut laulun tarpeen tuntee muutamat, Niin ihmisetkin kaikki ihmisiksi, Jumalan ihmisiksi luotu on, Mut muutamill' on liekki sisällään, Se kuoren rikkoo, sanoiks singahtaa. Jot' elämä ja henki käskee: puhu! Hän pappi on; nyt minä, toiste muut.
Mit' on kuolon virran kuona verrattuna kaikkeen siihen, mikä vyöryy elon teillä! Mit' on kylmyys Lethen laineen verrattuna polttoon meidän, kärsimykseen hengen, aineen, tuskaan määrättömään, jonka tuottaa liekit maailmanpalon, jot' ei saada sammumahan, vaikka vuotaa valkeahan kyynel- sekä hurmevirrat.... Soppeen salaisimman salon kuuluu Tuonen neitten pirrat.
Aurinko taivaall' on, ja ylvä päivä, Jot' ailakoivat kaikki mailman ilot, On liian löyhäkkä ja huvikärkäs Mua kuulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät