United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on jo keskellä mäkeä. Nyt saattaa sen nähdä selvästi, sillä tuuli puhaltaa pois savun. Kasvaako punakukkaa viinimäessä? Ei, sieltä näkyy jalkaväen punaset lakit. Yht'äkkiä katoovat he tiheäin pensaitten väliin, niitä ei saata nähdä, ainoastaan siellä täällä liehuvat kolmiväriset liput. Kiväärin tuli kuuluu kiivaalta ja säännöttömältä, se kuin yht'äkkiä alkaa useissa paikoin samalla kertaa.
Ja siksipä ei Tena ja Vikki uskaltaneetkaan mennä kotiinsa, vaan lyöttäytyivät joukkoon. Aho oli joltisenkin marjainen. Pojat tyydyttivät siinä ensin nälkänsä. Mutta kohta arveli Juntus: Kun olisi missä hernettä? Se arvelu miellytti toisia ja Vesa tiedusti Vikiltä: Kasvaako täällä kenen pellossa hernettä? Kasvaa, vastasi juro Vikki. Kenen?
Sitä juuri mahtoi Snellman tarkoittaa, kun hän sanoi: niitä on ihmisiä, jotka tyytyvät kysymykseen, kasvaako tämä tai tuo kukka tunkiolla vai tunkion vieressä, ja jotka ovat valmiit unohtamaan aatteiden korkean taivaanlaen. Semmoinen pikkusielu oli juuri Heikki. Mutta hän tahtoi näyttää, että hän vielä voi vapautua tuosta pikkumaisuudesta. Hengen suuruutta oli kyllä hänessäkin!
Kun kirjoitusten loputtua oli kokoonnuttu yhteiseen viftiin, pidettiin Anttilalle puhe, jonka leikillisenä aiheena oli sanat: »Kasvaako maine tanterella vaan, jot' uljaan urhon veri kostuttaa, ja eikö aseetonkin toisinaan voi miehuutt' osoittaa?» »H
KATRI. Jahah. ANNA. Sanoppas täti, kuinka aiot saada ruokasalin nummeksi muutetuksi? OORTTA. Siten, että perälle asetamme kolme joulukuusta ja öljypuun sekä palmun kummallekin puolelle, se tulee erinomaisen luonnolliseksi. ANNA. Kasvaako Skottlannin nummella palmuja ja öljypuita? OORTTA. Sitä emme tiedä kumpikaan, sillä emmehän ole olleet siellä. Hyvää päivää, ja hyvästi samassa vähäksi aikaa.
Kaikk' ota haudan synkeys ja tuskat elämän, tee niistä hälle nimitys: surua vähemmän se nimi tuopi kuitenkin kuin Viaporin petturin." Kasvaako maine tanterella vaan, jot' uljaan urhon veri kostuttaa, ja eikö aseetonkin toisinaan voi miehuutt' osoittaa? Syvällä Suomess' oli kätkynyt mies, rauhan mies jo nuorest' ijästään; rauhassa vanhenneena hoiti nyt maaherranlääniään.
Moni heistä tuskin tuntisikaan kalaa elävässä muodossaan, vielä vähemmin kuinka sitä pyydetään, minkälaisia aura, viikate ja harava, millä tavalla pellot ja metsät saadaan eloa kasvamaan, kasvaako nauris maassa vai puussa j.n.e.
he kukin löytävät taas haudan himmeen taas saavat lihallisen hahmon, ruumiin, ja sanan kuulevat, mi kaikuu iki.» Loassa varjojen ja hyhmän hyisen me vitkaan kahlasimme, haastain hiljaa elosta tuonen-takaisesta. Siksi ma vihdoin virkoin: »Mestari, nää vaivat kasvaako tuomion tuon suuren jälkeen vai vähenee vai entiselleen jääkö?»
Onko sillä maanhaltijalla paljonkin tuommoisia hevosia? Ei suinkaan sillä kovin monta liene, koskapa meillekään ei moneen vuoteen ole tuonut kuin nyt vasta tuon yhden. Kasvaako se tuon suuremmaksi? Kasvaa se sentään, koskapa tuo Eppa näkyy sitä ruokkivan ja kun minä teen hyvää apetta Epalle, sanoi isä painokkaasti jauhoja kaataessaan appeeseen. Kasvaako se tuon Osmon kokoiseksi?
Sinä, näemmä, et tunnustakkaan minua herraksi no hyvä. Mutta mitä sinä teit puutarhassani? Varastin vattuja. Ahaa! palvelija tulee herraansa; millainen on pappi, sellainen on seurakuntakin. Mutta kasvaako minulla vatukoita tammessa? oletko sinä sitä kuullut? Poika ei vastannut mitään. Isä, käskekää hänen antaa sormus, sanoi Sascha.