United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meillekään ei ole korkeampi palkka, vaikka kymmeniä vuosia olemme kouluja käyneet. Mahtaisihan ensimmälti olla opettelemista sellaisiin töihin, joita ei ole ennen tehnyt, mutta kun totustuu, niin kyllähän se Antti ei miehelle perään anna. Niin te siis lupaatte lähtemään? Kun itse tahtonee lähteä, niin ei tässä nyt niin kiinniottavaa kotona ole, että ei joiksikin kuukausiksi pääsisi lähtemään.
"Sinua varten eroitin minä torpan. Sinä saat sen tästä päivästä pitäen haltuusi, niillä ehdoilla, joilla se päätilasta eroitettiin, eikä sinun tarvitse meillekään siitä mitään maksaa", sanoi Jaakko. Renki Kalle tuli niinkuin puusta pudonneeksi, eikä hänellä tahtonut olla mitä sanoa. "No, mutta Herran tähden! Mistä tämä tulee?" voi hän viimein änkyttää. "Se on appivaarini tahto.
Pappi kiitti nyt molempien, alttarin edessä seisovien, hyviä avuja; Lentsiä hän tosin kiitti hiukan enemmän, mutta Annikin sai runsaan osansa, ja vielä hän varoitti, ettei kukaan ihminen hyvillä avuillansa ylpeilisi, eikä itsestään toista tuomitsisi taikka arvostelisi, ei toimelias saamatonta eikä saamaton toimeliasta, muistutti sitte, ettei avioliitto ole ainoastaan maallisien tavarain yhteisyys, niinkuin vaan lait säätävät, vaan myös ikuisien mailman lakien mukaan hengellisienkin aarteiden yhteisyys, joten ei enää ole puhetta toinen toisensa omasta, vaan sanotaan: kaikki on meidän yhteistä, ja taas toisaalta katsoen, se ei ole meillekään yksin kuuluvaa, vaan se kuuluu koko mailmallekin, se kuuluu Jumalalle.
Onko sillä maanhaltijalla paljonkin tuommoisia hevosia? Ei suinkaan sillä kovin monta liene, koskapa meillekään ei moneen vuoteen ole tuonut kuin nyt vasta tuon yhden. Kasvaako se tuon suuremmaksi? Kasvaa se sentään, koskapa tuo Eppa näkyy sitä ruokkivan ja kun minä teen hyvää apetta Epalle, sanoi isä painokkaasti jauhoja kaataessaan appeeseen. Kasvaako se tuon Osmon kokoiseksi?
Tupa on kauhean suuri, täällä vasta voisi tavattomasti telmiä. Hirveän isolle uunille vie portaat yhdestä ainoasta hirrestä, johon on koverrettu astuimet. Uunin kupeella on luukku, josta mennään lattian alle. Tupa on täynnä ihmeellisiä asioita. Vanha ukko istuu penkillä ja palmikoi tuohia. "Mikä siitä tulee?" "Konttihan tästä olisi tulevinaan, ei tiedä, tuleeko." Minä seison ja katson, kuinka hän näppärästi pistelee pitkiä tuohiliuskoja toistensa alle. "Vieras on hyvä ja istuu", sanoo ukko. Minä istun ja hän alkaa puhutella minua kuin vertaistaan: "Kuuluuko sitä mitä vieraalle?" Minä tiedän, että silloin pitää vastata: "Ei tuota mitään kiireelle kerrottavaa, mitä vain teille." "Ei tuota meillekään mitään erinäistä, on ollut vain hyvät heinäilmat." "On meilläkin ollut hyvät heinäilmat." "Tänä aamuna tuo vähän sataa ramautti karjankynteen." Olin aivan erikoisesti mielissäni siitä, että hän näin kohteli minua kuin aikamiestä ja istuuduin hänen viereensä penkille, vaikka olisi tehnyt mieleni lähteä telmimään Taavetin kanssa ja kiivetä uunille ja mennä katsomaan koiranpenikoita. Hän keskeytti hetkeksi työnsä ja alkoi kaivaa piippuaan rassilla, joka riippui kukkarossa, minkä hän oli vetänyt esiin housunkauluksen alta. Hän tyhjensi sen kouraansa, kääri neulanauhan kukkaron suun ympärille ja moksautti, päätään taapäin keikauttaen, piipunperät poskeensa. Sitten hän, mulauttaen minulle silmiään, ruiskautti hampaittensa välitse pitkän mustan märän kauas keskelle tuvan lattiaa. Minä teen vaistomaisesti saman, mutta se päättyy vain sihaukseen. "Pitää painaa kieli hampaita vastaan ja ponnauttaa kurkkulaellaan, niin se lentää.
Tuo ajaja nuhteli kyytimiestäni jotenkin tuimasti, vaikka minun ymmärtääkseni syy oli kokonaan hänen. Samalla hän tervehti minua melkein matelevaisella nöyryydellä ja päästyänsä meistä erilleen, antoi uljaan kimonsa mennä täyttä laukkaa eteenpäin. Meillekään ei sen kummempaa tapahtunut kuin että toinen silanappula meni poikki, vaan metsästä saatiin pian sijaan uusi ja entistä parempi.