United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja missä jaettiin alalattialta kädestä käteen ojentamalla, niin ojensi rengille kätensä ja sanoi: vassakuu, johon lisäsi vähän rumaa, että renkiä nauratti, niin se tuippasi heti ja sanoi: tuossa on, kun olet niin viisas. Teki mieli mennä noille pojille nyt hankkimaan hernettä heidän kannuihinsa.
»Täti, saanko minä mennä noille tytöille noutamaan hernettä?» kysyi hän innoissaan ja oli jo ajatellut miten hän tunkeutuisi väkijoukon jaloissa ja toisi vuoroon kullekin tytölle ja miten tytöt hyvillään nauraisivat hänelle, kun hän toisi, ja miten nuo muut ihmiset haukkuisivat ja töykkisivät häntä.
Ja siksipä ei Tena ja Vikki uskaltaneetkaan mennä kotiinsa, vaan lyöttäytyivät joukkoon. Aho oli joltisenkin marjainen. Pojat tyydyttivät siinä ensin nälkänsä. Mutta kohta arveli Juntus: Kun olisi missä hernettä? Se arvelu miellytti toisia ja Vesa tiedusti Vikiltä: Kasvaako täällä kenen pellossa hernettä? Kasvaa, vastasi juro Vikki. Kenen?
Selvillä hänellä oli, millainen hänen elämänsä pitäisi olla, ja hän ihasteli oikeaa elämää, mutta hän lopetti puheensa siitä aina ivallisesti sanoen: 'kun pääsisi rouvaksi, niin keittäisi hernettä!» Jonkun aikaa mietittyään jatkoi taas Liisa: »Omituinen ihminen oli se Mari. Auta armias, kun hän sattui pahalle tuulelle! Ei osannut olla mieliksi mitenkään.
Ja tuo toinen ... huono ihminen ... semmoisille ei tarvitsisi kenenkään antaa. »Täti, saanko mennä noutamaan tytöille hernettä?» »Ei Abe ei mene. Ne eivät tarvitse, se on synti semmoisille antaa. Ne ovat ...» ja rouva selitti Abelle ylellisistä, huonoista ihmisistä. Alakyökin ovi suljettiin, hernekeitto oli loppunut ja väkijoukko hajautui.
Mutta nurkkapahuus kun oli siinä tiellä! Minä koetin kurkottaa ja kurkottaa nähdäkseni. Isä kiskasi ja jysäytti istumaan niin että koski kipeästi. Mieli poskeni vähän pullistumaan, silmäni hämärtymään, vaan siihen se kuitenkin suli. Pari hernettä vettä solahti silmäkuopista, siinä kaikki.
Ja estääksensä mestaria liikoja vaatimasta lisäsi hän oitis selityksen: »Mutta tää on niin hyväpäinen poika kun se vuan piäsöö oikiin mestarin käsiin, jotta sen piähän suat kuatoo kirjan puustainta yhtä heleposti kun meijän eukko kuatoo rokkakattilaan hernettä ja papuu ... niin jotta siinä vuan rapina käyp.»
Paljo työtä, tuskaa, vaivaa maksoi ensimmäinen kirje kirjoittajalleen, monta hiki hernettä se otti otsalta, ennenkuin oli alusta loppuun valmis ja lähtökelpoinen. Päivää ennen Helan lähtöä kaupunkiin joulun tarpeita noutamaan, valmistui vaikea tehtävä.
Vaikea oli saada selvää ukon sanoista. Viikset hämmensivät hänen puhettaan, ja kielikin kangersi suussa. "Mistäs sinä olet?" kysäsin minä. "Hä?" "Mistä olet sinä?" "Ananjevosta olen." "Mitäs sinä täällä teet?" "Hä?" "Mitäs täällä teet?" "Vartija minä olen." "Mitäs sinä vartioit?" "Hernettä." En voinut olla naurahtamatta. "Hyväinen aika! Kuinka vanha sinä olet?" "Jumala ties."
Sormi huulillaan näytti hän salavihkaa, mutta veitikkamaisesti katselevan noita kahta pikku tyttöä, jotka nyt riisuivat yltänsä juuri saman pöydän ääressä, missä hän oli pukenut itseänsä hovitanssiaisiin. Täällä minä makaan seitsemän untuvapatjan päällä kuten prinsessa, joka sittekin tunsi herneen selkänsä alla! Se vaan on erotus, etten minä tunne mitään hernettä.