Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Sen oppinut olen minä, Enk' unhoita sitä, en; Ja kielioppina mulla Oli kasvot kultasen. Sun, armas kultani, kauvas Vien siivillä laulelon, Pois Gangesvirran maille, Nuo ihmeseutuja on. Siell' ainian kukkii puisto Ja huojuvi kuutamaan; Ja lotoskukka vuottaa Jo lempisiskoaan. Siell' ailakoivat kielot Ja nyökkivät tähdillen; Aniarmaat ruusut kuiskuu Salasatuja tuoksuillen.
Aurinko taivaall' on, ja ylvä päivä, Jot' ailakoivat kaikki mailman ilot, On liian löyhäkkä ja huvikärkäs Mua kuulemaan.
Tuhannet laivanraadot virui siellä, Tuhannet ruumiit, joita kalat nirhoi; Ankkurit, kultaharkot, helmiriitat, Juveelit verrattomat, kalliit kivet Sekaisin mätättyinä meren pohjaan. Pääkalloiss' oli jotkut; onteloissa, Miss' ennen silmät sijaitsi, nyt säihkyi, Pilkaksi silmäin, kivet kiiluvaiset, Jotk' ailakoivat meren liejupohjaa, Ivaten kuolleen luita ympärillään.
Ne, jotka tähtää kunniaa, ne kummaa Kutovat: kuinka nämä heikot kynnet Tuon kivikovan mailman kylkiluiden, Tuon tyrmän seinäin kautta raivais tiensä; Kun eivät voi, niin ylpeyttään ne kuolee. Ne, jotka mielen tyyneyttä tähtää, Sill' ailakoivat itseään, ett'eivät He ole ensimmäiset onnen orjat, Ei viimeisetkään; niinkuin kurja hölmö.
Päivän Sana
Muut Etsivät