Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
MACDUFF. Lumoukses heitä; Ja enkeli, jot' olet palvellut, Julistakohon sulle: "äidin kohdust' Otettiin keski-eräisenä Macduff." MACBETH. Kirottu kieli, jolta sen ma kuulin; Se kaiken miehuuteni järkähyttää!
Samaisen kohdun kaksoisveljeksille, Joill' yksi melkein siitto on ja synty Ja asunto, jaa osat erilaiset, Niin paremp' ivaa huonompaa; näet, luonto, Jot' ahtaa kaikki kurjuus, onnen suuruutt' Ei kestä, polkematta luontoa. Tuo nosta kerjääjä, tää herra sorra, Niin syntykunnian saa kerjäläinen Ja senaattori perinnäisen herjan. Ruoasta toisen veljen kyljet paisuu, Nälästä toinen laihtuu.
Mut sivu poian neidot käy ja siinä ilakoi, Jo vuosituhansia sitten noin he veikaroi, Ja noin ne heitä seuras nuorukaiset rohkein rinnoin. Ja lähteen luona nurmellen, jot' illan kylpy kasti, He karkeloimaan käy nyt luonnon helmaan uhkuvaan. Mut vastapäätä, liikkumatta, ihanuudessaan Narkissos seisoo vait ja vesiin katsoo kaihoisasti.
Mitä hyvää varrot, Jos turvaat kukistuvaan rakennukseen, Jot' ei voi uusia ia joll' ei myöskään Tukea ystävistä? Pidä vaivastasi. Tuo laitokseni kuninkaan on hengen Viidesti pelastanut. Parast' on se Sydämmen vahvistusta. Ota, ota! Se alkumyönti vain on lisäarmoon, Jot' aion sulle. Emännälles kerro, Kuink' asiat nyt on, mut omastakaa. Mink' onnen niität!
BUCKINGHAM. Tuot' olen seikkaa miettinyt, mylord, Jot' äsken tiedustitte. RICHARD. Se saa jäädä. Richmondin luo on Dorset paennut. BUCKINGHAM. Niin olen kuullut kuninkaani. RICHARD. Stanley, Hän poikapuolenne on, huomatkaa. BUCKINGHAM. Mylord, nyt pyydän lupaamanne lahjan. Jot' arvonne ja kunnianne takaa, Herefordin kreivikunnan sekä kaiken Minulle lupaamanne irtaimiston.
Hajallaan ja kaikki hämmentynnä Oli Suomen kansan aikakirjat, Niinkuin rauneikko raivaamaton, Jot' on muinoin hiidet heitellynnä Telmäessään louhenlohkareilla, Mitä matkamiesi muukalainen Taukoo kummastellen katsomahan.
Ja kesken kaikkien tuo vaimo kurja sanovan näytti: »Herra, kosta, kosta mun kuollut poikani, min vuoksi näännyin!» Vastaavan hälle valtias: »Siis varro, ma kunnes palajan!» Ja vaimo, lailla sanovan sen, jot' tuska kiirehtivi: »Mut ellet palaja?» Ja toinen: »Tekee sen joku sijastain.» Ja vaimo: »Mitä sua auttaa sijaises, jos laiminlyöt sen?»
ROMEO. No kuinkas, Kosk' ovat viisahatkin sokeita? LORENZO. Tilastas suo mun keskustella kanssas. ROMEO. Siit' et voi haastaa, jot' et tunne.
Sun jalouttasi kaikk', Agamemnon, kiittävät silloin, sill' ei jää häpeäksi se valtiahalle, jos alttiin suo sovituksen sille, jot' ensin loukkasi suuttuin." Hällepä vastasi näin Agamemnon, valtias miesten: "Poika sa Laerteen, sanas kuulen nuo ilomielin, sillä sa haastoit kaikin päin osuvasti ja oikein. Valmis tuon olen vannomahan, sydän niin mua käskee; väärin en vanno ma eess' ikivaltain.
Ja niinkuin se, mi tahdo ei, jot' tahtoi, ja tuumain uutten vuoksi mieltään muuttaa, niin että jättää koko alkamisen; ma niin tein rantamalla synkeällä, näät harkiten ma aikomuksen jätin, johonka ensin olin ollut nopsa. »Sanasi oikein tajunnut jos olen», minulle vastasi tuon Suuren varjo, »povessas pelkuruus nyt vallitsevi,
Päivän Sana
Muut Etsivät