Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Moinen josp' oi korkea Zeus ja Athene, Apollo kaikill' oisikin rinnassaan toki rohkeus uljas, kuulu jo Ilion ois Priamolt' äkin vaipuva alle valtaavain käsiemme ja päätyvä sen tuhopäivä!" Virkkaen noin urot jätti jo nuo sekä luo meni toisten.
Oi, Suomi, kallihin isänmaa, Nyt itket haudalla verta. Sua veljesmurha se kauhistaa: Josp' ois' se viimeinen kerta! Sun äidinkasvosi synkistyy, Ja itkee taivas ja kansa Ken on se hirmuinen verikyy, Mi vainovi vanhintansa?
Voi, josp' en oisi konsa syntynyt, Josp' äidin kohtu oisi ehtynyt, Ennenkuin tuotti minut ilmoillen, Kirouksen lapsen ijankaikkisen! PILATUS: Voi sua Juudas! Osas kamala! Voi voi yhtä kurjaa minua! JUUDAS: Kaifaan raadon korppikotka syö, Sielua peittää kadotuksen yö. Sinulle myöskin hauta aukenee, Ennenkuin uusi aamu valkenee.
"Josp' on tullet näille maille, sattunet saloille näille, täällä aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona, on meillä osaavat vaimot, emännät alinomaiset, jotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi, ettet koske konsakana, rupea rumanakana ylitse tahon Jumalan, päitse auvon autuahan. "Oi Ukko, ylijumala!
Mut vainovuodet tulleet on tuimat ja kovat, ne vienehet ovat tuon meiltä lapsen-uskon ja elon aamuruskon ja toivon, mi kauniina karkeloi ja telmi. Josp' uskoa vois! JOULU KRESTYSS
SICINIUS. Mitä sitten? VIRGILIA. Mitä sitten! Perisi hukka silloin sinun heimos. VOLUMNIA. Sekasikiöt ja kaikki. Kunnon mies. Kuin monta haavaa saitkaan Rooman tähden! MENENIUS. No, no, no, hiljaa! SICINIUS. Josp' olisi hän vastakin kuin ennen Palvellut Roomaa, eikä sitomaansa Sidettä itse päästänyt! BRUTUS. Niin, jospa! VOLUMNIA. Niin jospa!
DAJA. Niin, josp' ois ihminen, hän enemmän sois meille tilaisuutta palveluksiin. Ja kuinka sitä kaipasimmekaan! Mut eihän tahtonut, ei tarvinnut hän yhtään mitään, omaan itseensä hän tyytyi, kuten enkeli vain tyytyy, kuin enkeli vain voi... RECHA. Kun vihdoin katos... NATHAN. Katosi? Kuinka katos? Palmuin alla hänt' eikö enää näy? Vai ootteko jo häntä etempääkin etsineet? DAJA. No emme kyllä.
En aikoihin kyll' ole lihaa syönyt, vaan mitä siitä? Taatelit on kypsät. MUNKKI. Varokaa, herra, sitä hedelmää! Ei sitä paljon siedä nauttia: se pernan salpaa, veren synkentää. RITARI. Josp' oonkin mielelläni synkeä? Vaan teit' ei jälkeeni lie lähetetty vain varoituksen vuoks? MUNKKI. Oh ei! Mun on vain suonenlyöntiänne tarkattava. RITARI. Ja itse ilmaisette sen? MUNKKI. Miks en? Ovela veli!
Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Elä päätäsi ylennä, kohottele kokkoasi, kun ei uupune oronen, tahi ei ilta ennättäne: josp' on päätäsi ylennät, kohottelet kokkoasi, jo toki tuho tulevi, paha päivä päälle saapi." Siitä vanha Väinämöinen löi orosen juoksemahan, harjan liina liikkumahan. Ajoa karittelevi pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta. Kahdeksas runo
Kaikk' ihanuus ja sulo maahan suistuu, Ja kuolee pois, kun uusi juuret saa. Niin jälkeläisissäsi yksin pysyy Sun muistosi, kun niittomies sua kysyy. Josp' oisit oma itsesi! Sen ajan Sit' olet vain, kun täällä vaellat. Siis muista, kunnes tulee muutto majan, Ett' toiselle sa kuvas talletat.
Päivän Sana
Muut Etsivät