Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ja mik' on Jumala, jok' oma jonkun on ja jonka eestä on tarvis taistella? Ja miten tietää myös kukaan, mitä maata varten syntyy, jos sitä varten ei, hän missä syntyi? Josp' isä kuulisi tuon puhees! Mit' on hän sulle tehnyt, kun mun onneni noin kauvas kuvittelet hänest' aina? Ja miksi älyn siemenen, min kylvi niin puhtaana hän sieluuni, sä peität niin mielelläsi kukkiin, rikkaruohoon sun oman maas?
Mitä huolit huntupäistä, Piät piioista lukua; Josp' on naiset nauranevat, Piiat pilkan pistänevät, Kyllä kostan naisten naurut, Soppityrskyt tyttärien Navan all' on naisten nauru, Helmoissa tytärten herja.
CYMBELINE. Lukossa ovi? Ei hiljan nähty? Suokoon Zeus, ett' aihett' Ei oisi pelkoon! Seuraa kuningasta. CLOTEN. Pisanio, tuo palvelija vanhus. On poikess' ollut kaksi päivää. KUNINGATAR. Mene! Hän on se myrkky. Josp' ois sen vuoks poissa, Ett' on hän sitä juonut, luullen sitä Hyväksikin! Mut tytär, miss' on hän?
Siis mistä neuvoamme pyytää herra täll' erää? RISTIRITARI. Josp' ois seikka tällainen, arvoisa isä: juutalaisell' ainut on lapsi tytär , jot' on kasvattanut hän kaikkeen hyvään huolin hellimmin, jot' enemmän kuin sieluaan hän lempii, hält' itse saaden lemmen hurskaimman.
Mutt' minne mä jouduinkin, Soi maine tyttäres' korvissain, Soi lemmen hempeä ääni Ja hyljättyni valitus. Nyt vihassa vannoin ma Tuon immen ylpeän omistaa. Siis varo tytärtäs', Hjalmar Hän kosii miekalla vaan." Noin uhkavi hän; josp' ois' Se päivä kedolla Kronan nyt, Kun joukot Trenmorin kaasin, Masensin Erinin maan!
Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Voitat neuvoss' aina, sa vanhus, poiat akhaijein. Moisia josp' oi korkea Zeus ja Athene, Apollo kymmenen neuvojamiest' ois mulla akhaijien kesken, korkea Ilion ois Priamolt' äkin vaipuva alle valtaavain käsiemme ja päätyvä sen tuhopäivä!
RISTIRITARI. Ett' isäkään ei mitään vastaan voin? DAJA. Oh, isä, isä! Isälle pannaan pakko. RISTIRITARI. Pakko, Daja? Viel' ei hän käsiss' ole ryövärein. Ei pakko hänen. DAJA. Tahtomaan on pakko! Lopulta mielelläänkin tahtomaan. RISTIRITARI. Mieluinen pakko? Vaan josp' itse, Daja, jo tätä virttä hälle soitelleeni ma ilmoitan? DAJA. Eik' yhtynyt hän virteen?
NATHAN. Josp' on sydämes dervishin vielä, siihen luotan mä. Vain pukunas on virkamies. DERVISHI. Sen myös on tarvis kunniata. Mikä oisin mä teidän hovissanne, arvioikaas? NATHAN. Dervishi vain. Tai ehkä myöskin kokki. DERVISHI. No niin! Jott' unhoon ammattini jäisi. Vai kokki? Tai myös juomanlaskija? Saladin sentään paremmin mun tuntee: rahastonhoitajakseen teki. NATHAN. Niinkö?
Vain matamia varten jättänyt hän oli rivin: »Aurora ei nyt ois levoton, jos hiukan sattuisin ma viipymään.» Huh hei, josp' olisin ma itse näkemässä ihmetystä, kun kestää vuodet sitä viipymystä! Hän oli valmistanut pakoaan jo aamuyöstä salaa huoneessaan. Siell' oli sankartöitä vuotten mennen niin monta kertaa hautonut hän ennen, hän vielä sotilaaksi rupeaa, hän Garibaldin maineen saavuttaa.
Josp' uskoa vois, maan hallitus että ois vielä maan hyöty ja että vapaus lyöty vois turvata oikeuden, lempeyden mahtiin, ja että elo kansojen kävis lain mukaan, jot' ei loukkaisi kukaan, joka on omatunto, on esivallan kunto, ja että ajantieto soisi sydämien tahtiin! Josp' uskoa vois! Olot täällä toisin ois, ois Suomi suuri, vankka, ois vartio sankka ja varmaankin valtakunnan kruunussa helmi.
Päivän Sana
Muut Etsivät