United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä ylensit siellä ihanat sähkölamput ja kirkkaat kaarilamput, niinkuin valot, ja niinkuin kauriin ja karitsan kruunussa tähdet ja vedit johtolangat.
Kálmán ei huomannut, että kukaan näki hänen peilissä puhuvan itselleen, ja jatkoi suurella innolla: "Tämä helmi on kalliimpi kuin Cleopatran kuuluisat helmet, säihkyvämpi kuin ne, jotka ovat Brasilian keisarin kruunussa; sen voittamiseksi syvien merten pohjaan sukeltaminen on mitä halvin uhraus, sen edestä kuoleminen on autuus..."
Josp' uskoa vois, maan hallitus että ois vielä maan hyöty ja että vapaus lyöty vois turvata oikeuden, lempeyden mahtiin, ja että elo kansojen kävis lain mukaan, jot' ei loukkaisi kukaan, joka on omatunto, on esivallan kunto, ja että ajantieto soisi sydämien tahtiin! Josp' uskoa vois! Olot täällä toisin ois, ois Suomi suuri, vankka, ois vartio sankka ja varmaankin valtakunnan kruunussa helmi.
»Hän lupasi viipyä vuorokauden ja otti siksi aikaa sodanjulistuspanttinsa takaisin», virkkoi kardinaali; »hän poikkesi Liljan ravintolaan.» »Katsokaa, että häntä hyvin palvellaan ja komeasti kestitään minun kustannuksellani», käski kuningas; »semmoinen palvelija on kuin kallis kivi hallitsijansa kruunussa.
Kauvan eivät kynttilät kruunussa ennättäneet palaa kun jo vieras toisensa jälkeen astui sisään, kaikki hännystakkipuvussa, sillä olisi ollut kerrassaan karkeakäytöksistä ja epähienoa tulla tavalliseen nuttuun puettuna iltavierailulle. Siihen aikaan oltiin näet sangen arkatuntoisia ja tarkkoja vierailuiden suhteen.
Lauri myös iloitsi sydämestään, sillä hän näki uuden, runsaan lisäyksen muutoinkin jo niin mainehikkaassa sukunsa kunniassa, ja tuo lisäys oli Laurin mielestä ikäänkuin loistokivi sukunsa elämän kruunussa, jota se oli vielä tähän asti puuttunut.
Hän oli käynyt kaksi kertaa isänsä kanssa Tukholmassa ja asunut siellä "Kruunussa" Heinätorin varrella, juonut viiniä kauppakonttoorissa ja tavallansa ollut suurissa asioissa. Hän oli pitkä, kaunis nuorukainen, mutta hänen katsannossansa ilmestyi jotakin semmoista, jota ei oikeastaan voi hyväksyä.
Mut, Herran tähden, istukaamme maahan Hokemaan kuningasten kuolemasta Satuja surkeita: ken hukkui sotaan, Ken syöstiin vallastansa, ketä syöstyn Vainoili haamu, kuka myrkkyjuoman Sai vaimoltaan, ken unessa sai surman, Tapetut kaikki; sillä kruunussa Tuoss' ontelossa, joka kuolevaisen Kuninkaan otsaa kiertää, kuolemalla On hovinsa; se koirus siinä istuu, Kuninkaan valtaa nauraa, komeutt' ilkkuu; Henkäyksen ajan hänen valtiasta Suo näytellä, pelottaa, katsein tappaa; Herättää turhan häness' itseluulon, Ett' on tuo liha, hengen saartovalli, Lujinta vaskea; näin kujeiltuaan, Se vihdoin tulee, neulasella murtaa Tuon linnan ja hyvästi, kuningas!
Aunen isä istui huoneessaan sanomalehtiä lueskellen, ruokasalissa kattoi palvelija pöytää, ja Aune, joka oli häntä auttanut, oli nyt asettunut saliin soittokoneen ääreen. Erkki tuli samassa huoneestansa ja istuutui nojatuoliin. Vihdoinkin oli ehken sopiva tilaisuus tullut, jolloin hän sai olla kahden Aunen kanssa. Kruunussa paloi pari kynttilää. Muuta valaistusta ei huoneessa ollut.
Hän oli iloinen kuin koulupoika, otti Niinan kiinni vyötäröstä; ja tanssi hänen kanssansa ihan emännöitsijän silmäin edessä sekä jauhosi aika lailla nuttunsa. Lapset saivat kokoutua vierashuoneesen, jossa vaan yksi kynttilä paloi kruunussa. Niinan piti viivyttelemän heitä siellä sen aikaa, kun Rolf sytytti kuusen kynttilät.