Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Turvaan ennemmin kuin turmaan kansani saatan. Kunnialahja te vain heti tuokaa, etten akhaijein joukoss' ainoa ois osapuutto; se ei olis oikein. Näättehän kaikki, mi nyt osa viedään verraton multa." Vastasi näin jumalainen Akhilleus, joutuvajalka: 121 "Valtias Atreun poika, sa ahneist' ahnehin, mistä sulle akhaijit tois uromielet kunnialahjan? Eip' isot yhteisriistat nuo ole tiettyjä meille.
Siis varokoon, jos vahvakin lie, nyt Tydeun poika, ettei ottelijaan sua vahvempaan osu toiseen, tai pian Adreston tytär, mielevä Aigialeia, valveuttaa valituksellaan saa kartanon kaiken, kaivaten valtiaspuolisoaan, valiointa akhaijein, korkea kumppali tuo hevonsuistajan Tydeun poian." Virkki ja pyyhki jo pois käsin kaksin hohtavan hurmeen; tervehtyi käsi kohta ja viihtyi vihlova tuska.
Kaupungeista mi ryöstettiin, jako tehty jo siit' on; ei sovi kansan taas sitä yhteen koota ja kantaa. Vaan jumalalle sa neito nyt suo, ja me korvaelemme kolmin, neljin verroin sen, jos meidän, akhaijein, Zeus lujalinnaisen suo Troian vallata koskaan." Hällepä vastaan taas Agamemnon valtias lausui: "Noin älä teeskele, uljas mies, jumalaimo Akhilleus! Et mua pettäne kuitenkaan, et kiehtone kielin.
Vaan hänen kons' Apisaonin ylt' asun ottavan keksi, jousen Aleksandros jumalainen tähtäsi kohta Eurypyloon sekä sattumahan jalan oikean reiteen nuolen sai, sen katkesi pää sekä vaivasi reittä. Joukkoons' Eurypylos nyt väistyi välttäen turman, huusi akhaijeja viel' avuks Aiaan kaikuvin äänin: "Ystävät, ylhät, akhaijein päät sekä päälliköt aimot!
Näin nyt siis sinä tee: kun pois hiuskaunot akhaijit 459 lähtevät kerran laivoillaan sulo-syntymämaahan, niin revi muuri jo tuo, meren helmaan huuhtele tyyten, hiekan peittoon taas sinä hiertele rantama pitkä, ettei jälkeäkään jätä ankara muuri akhaijein." Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa. Laskihe päivä, ja päätökseen työ ehti akhaijein.
Tornien vahvain vartiot nuo kivituiskehin torjui vainoajaa, jott' itse he varjeltuis, majat leirin, laivat myös merinopsat; kuin lumet lentävi maahan, pilviä tummia tuivertain kun viuhuva tuuli 157 taajaan viskoo niit' elonkasvaja-maan kamaralle: niin kivet tuiskuten kiiti, akhaijein, iliolaisten kilvan syytelemät; kypäräin sekä kumpurakilpein vasket vankuivat kumeasti, kun järkäle sattui.
Haavan akhaijein sai paras sankari, eikä hän kauan nuoltani tuimaa kestäne kai, minut totta jos tänne tuonut poika on Zeun Lykiast', isovalta Apollo."
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kunpa jo tottakin tuon väki vaipuis, lähtisi henki, kunpa akhaijein lyömänä maall' isiensä jo maatuis! Vaan oma taattoni mieletön on, eik' oikeamieli, ilkeä, tunnoton, mun joka toivoni estäjä aina. Ei sitä muista hän, kuink' ain' ahdingosta ma auttaa sain hänen poikaans', Eurystheun jok' ol' orjana ennen.
Lausuen noin pois kiiti jo Iris joutuvajalka, kohtapa virkkoi Here Athenea näin puhutellen: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, en yllytä suinkaan kuolollisten vuoks sotasille ma Zeun kera käymään. Heistä ken sortukohon, ken säilyköhön, miten sattuu. Itsepä ratkaiskoon, miten mielii, iliolaisten ynnä akhaijein kamppailun, sepä virkana hällä." Virkkoi noin, heti pois hevot käännyttäin kaviokkaat.
Vaan puhu vihdoin, aimon Akhilleun suo tosi kuulla, hän ehkäpä suostuu. Taivaisten avull' ehkäpä sun sanas sankarin mielen taivuttaa; sill' ei puhe ystävän suott' ole suinkaan. Mutta jos esteen lie jumal-ilmestys joku tuonut, jos sanan moisen Zeult' emo korkea saattanut ehk' on, niin sinut ainakin laittakohon kera kaikkien muitten myrmidonein, hädäss' ett' apu, valkeus oisit akhaijein.
Päivän Sana
Muut Etsivät