Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Pystyyn kohta hän nousi akhaijeja noin puhutellen: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Yksin vainko ma nuo hevot tunnen vai tekö myöskin?
Mutt' ei saattanut ainoakaan urohista akhaijein kerskata, ett' yli kaivannon karahuttanut ennen 254 Tydeun poikaa ois sekä tarmoin ryhtynyt taistoon. Hänp' etumaisena kaas Agelaon, Fradmonin poian, urhoist' Ilionin; paetakseen tää hevot käänsi; vaan selin kun hän käänsihe, niin ase Tydeun poian hartiakuoppaan kiiti, ja rinnast' ulkoni kärki. Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket.
Raadeltuinahan on kedoll' urhot, jotka hän kaasi, Zeulta kun voitonkunnian sai, Priamon vesa Hektor. Mutta te syömään vain kehotatte! Ma itsepä soisin, että nyt ottelemaan kävis oitis poiat akhaijein, ruokiin ryhtymätönnä, ja vasta kun päivä on maillaan, atrian uljaan laatisi, kun häpeämme on häätty.
Maahan on kaattu jo muuri, mi suojelemaan oli tehty meitä ja laivoja myös muka turvana murtumatonna; vyörynyt laivain luo jo on taistelon hillitön raivo, silmin selvittää et vois sitä, millä on puolen ankarin ahdistus, sekasortokin suurin akhaijein; niin tuho niittää heitä, ja kiljuna käy ylös taivoon.
Vastasi Eurypylos, uros haavoitettu, nyt jälleen: "Turha jo on, jalo Patroklos, avuntoivo akhaijein, laivoja tummia päin pakolaisina pois väki painuu. Sillä jo kaikk' on nuo, urot parhaat jotk' oli ennen, laivojen luona, ken nuolen on lyömä, ken iskemä keihään, syöksyvät iliolaiset päin yhä yltyvin innoin.
Vaan kuin leijona Atreun poika karkasi vaunuja päin, ja he pyysivät armoa hältä: "Meit' älä surmaa, vaan ota lunnaat, Atreun poika! On taloss' Antimakhon monet kalleudet sekä aarteet, vaskea, kultaa on sekä myös vasaroitua rautaa; niist' isä lunnaat on lukemattomat antava sulle, meidät akhaijein luona kun viel' eläviksi hän kuulee."
Vaan tähyellyt suott' ei maan järisyttäjä suuri; luo heti hahmoss' ehti jo harmaan sankarin, tarttui olkaan oikeahan Agamemnonin, Atreun poian, näin sanat siivekkäät heti virkkoi vitkaelutta: "Atreun poika, nyt riemua lie sydän julma Akhilleun kukkurapäänä, kun häll' on näin pako, tappo akhaijein nähtävänään, sill' ei ole mielt', ei tuntoa hällä. Turmaan moisen taivahiset sokeuttaen syöskööt!
Eipä nyt Troiaan päin tähyelleet loistavat silmät, sill' ei yhdenkään jumaloista hän astuvan luullut joukkoja auttamahan, ei Troian eikä akhaijein.
Leiriin Talthybios taas laajaan mennen akhaijein karjun tuokoon, Zeus sen on saava ja Helios uhrin." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Toisena aikana toimittaa ois tuo sopivampi, kun lepohetken suo taas kerran taistelon riehu eik' ole rintani näin sotaintoon syttynyt tuimaan.
Vaan nyt Akhilleus tuokion vartokohon, iso taistelointo jos onkin. Olkaa koolla te kaikk' urot muutkin, kunnes on tuotu 190 antimet kattoni alta ja vannotut vahvat on liitot. Sullapa itselläs tämä työnä ja toimena olkoon: käy sekä kanssasi vie valioimmat nuoret akhaijein laivani luo, sielt' ottamahan, mitä tarjosit multa eilen Akhilleun eessä, ja tuomaan neitoset tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät