Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hän istui ihan törmän kamaralle, johon ulottui vaahtojen vesi, ja katseli luonnon rohkeaa elämää. Noin koski riemuitsi kesän tullen, noin roimasti vaahto roivi, kun jään alta vapauteensa pääsi! Noin riemuitsee kerran minunkin mieleni, kun rakkain ystäväni vierelläni istuu... noin!
"Eipä tuonne muuta kuin sitä tavallista kirveitten lätinää ja puiden runkojen jymähdyksiä maan tunkaiselle kamaralle", sanoi Tapani tyynesti ja kääntyi kainalossaan olevaa taulua laskemaan huoneen tyhjälle seinustalle seinää vasten syrjälleen.
Mutta kun Nestorin teltan luo ajokumppanit saapui, vaunuilt' astuivat elonkasvaja-maan kamaralle, Eurymedon, ajomies, hevot riisui sankarin vanhan vaunujen eestä, mut rannall' itse he raikkahan tuulen antoi vilvoittaa hien pois pukineista ja sitten telttahan siirtyi, kuss' oli istuimet väsyneille.
Hukkuu hetken hyrskehesen, itkuhun kaikki, joka surrut, riemuinnut on kerta. Sortuu heikko suku alle unelmainsa omain, nukkuu kamaralle kylmän, kovan maan. Kuu ja tähdet jatkaa ylhää kulkuaan halki avaruutten suurten, sanattomain. Kerran Linnunradan tähdet yössä katsoo kammoin takaa aavain kuolonkylmäin, autioin kiveen hakattua unta inehmoin: kaupunkeja, jotka kuolleet on jo ammoin.
Virkkoi noin, ja he herkesivät, heti hiljeni tyyten taisto, ja Hektor haastoi noin välimaall' eturintain: "Kuulkaa, Troian kansa ja myös varusääret akhaijit, aie Aleksandron, jok' on alku ja syy tämän taiston: miehet Ilionin ja akhaijit pois tamineensa 88 pankoot kaunoiset elonkasvaja-maan kamaralle, niin Menelaon miehekkään kera käypi hän keskeen kiistaamaan, ken saa Helenen omaks aartehinensa.
Tornien vahvain vartiot nuo kivituiskehin torjui vainoajaa, jott' itse he varjeltuis, majat leirin, laivat myös merinopsat; kuin lumet lentävi maahan, pilviä tummia tuivertain kun viuhuva tuuli 157 taajaan viskoo niit' elonkasvaja-maan kamaralle: niin kivet tuiskuten kiiti, akhaijein, iliolaisten kilvan syytelemät; kypäräin sekä kumpurakilpein vasket vankuivat kumeasti, kun järkäle sattui.
Vuorella seisoo taasen neito, muistelee aikaa, jonka hän on viettänyt tuskallisessa vankeudessansa; ja vuosia sata on mennyt siitä päivästä, jona hän erosi sydämensä ystävästä. Hän kauhistuu, aatoksensa pyörtyy ja kylmiä hikihelmiä kiirahtelee hänen otsaltansa alas vuoren sammaleiselle kamaralle, koska hän kuvailee menneitten vuoskymmenien pituutta.
Virkki, ja vanhus peljästyin heti saattajat käski tuomaan valjakon vaunuineen, ja he totteli joutuin. Nous ajamaan Priamos, veti taapäin ohjia tiukkaan; viereen Antenor kävi vaunuihin valioihin; Skaian portist' ohjasivat hepovaljakon vinhan. Vaan kun akhaijein ehtivät luo he ja iliolaisten, astuen vaunuiltaan elonkasvaja-maan kamaralle saapuivat välimaalle jo kummankin sotikansan.
Päivän Sana
Muut Etsivät