United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, myrkky On hänest' ennen aikaa lopun tehnyt! Sa saita, kaikki joit, et pientä tilkkaa Minulle suonut! Otan sulta suukon; Kenties on huuliis jäänyt myrkyn hiukka. Mi kuolemassa mua virvoittais. Miss' on se? Näytä! JULIA. Melua? Joutuin! Tuppes On tuossa! PALVELIJA. Tuoss' on se, tuossa, missä palaa soihtu. 1 VARTIJA. Maa veriss' on. Te menkää, kirkkotarha Läpi hakekaa, ja kiinni kaikki pankaa.
Jos olis hän miss' aatteli, niin ei hän Nyt aattelis. Elossako vai kuollut? Hoi, herra! Kuulettenko? Haastakaa! Vois kyllä kuolla tuosta! Ei, hän virkoo. Ken oletten te? GLOSTER. Pois! Mun anna kuolla. EDGAR. Jos et ois höyhent', ilmaa, lukinkihaa, Noin monta syltä syvähän kun syöksit, Kuin muna pirstan' oisit. Vaan sa hengit, Ja painat; veriss' et, vaan raitis: haastat.
Tekoni irstas, taivaaseen se löyhkää: Kirous ensimmäinen, veljenmurha. Rasittaa sitä! Rukoilla en taida, Vaikk' yhtä kiivas halu on kuin tahto: Tuimempi rikos tuiman kumoo aikeen; Ja niinkuin mies, joll' ompi kaksi tointa, Ma epäilen, mist' alkaisin, ja laimin Lyön kummankin. Jos kirottu tää käsi Ois paksuudeltaan veljen veriss', eikö Sadetta armon taivaassa, mi huuhtois Sen lumipuhtaaks?
Caesarkin itse liekiss' on, ja suuremp' On vastustus, kuin mitä odotimme. SCARUS. Päällikkö uljas! Tää vast' ottelua! Jos taannoin näin ois tehty, kotiin heidät Pää veriss' olis piesty. ANTONIUS. Vuodat verta. SCARUS. Sain haavan; se ol' ensin niinkuin T, Mut nyt se on kuin H. ANTONIUS. He pakenevat. SCARUS. Nyt survokaamme heidät tunkiolle; Minuss' on vielä kuuden naarman tila.
Hiessä, veriss' ollaan tällä haavaa; Kadottanut on ystäv' ystävänsä; Ja itse tuless' oikeaakin sotaa Kiroopi se, jok' äilyn siitä tuntee. Cordelian ja Learin kuulustus Paremman paikan vaatii. ALBANIAN HERTTUA. Anteeks, herra; Sodassa teitä pidin palkollisna, En veljenä. REGAN. Se mun on vallassani. Mua teidän olis tullut kuulla ennen Kuin teitte tuon.
"Sen pyssy, ja nuttu ja rensseli sen nyt tänne te toimittakaa; nimen hältä ja sankarikalleuden perinnöksehen tää nyt saa." Kalut tuotiin; viidennentoistapa nuo, Stolt vainaan on soturin. Hymysuin von Döbeln katsehen luo oman turvatin ryysyihin. "Veriss' on tuo nuttu, se mies peloton, ken tohtivi ottaa sen; mut vertapa, näen minä, paksult' on myös ryysyissä Lurjuksen."
Nuo mitä tietää Nuo herrattomat, hurmehiset miekat Keskellä tätä rauhan majaa? Oi, kalvaana! Ken vielä? Mitä? Paris? Ja veriss' aivan? Mikä turman hetki On syynä muutokseen näin kauheaan? Vaiti Julia liikahtaa. JULIA. Oi, lohdun tuoja! Miss' on puolisoni? Miss' itse olin oleva, sen muistan, Ja siellä olenkin. Mut Romeoni? LORENZO. Melua kuulen.
»Sen pyssy, ja nuttu ja rensseli sen Nyt tänne te toimittakaa; Nimen hältä ja sankarikalleuden Perinnöksehen tää nyt saa.» Kalut tuotiin; viidennentoistapa nuo, Stolt vainaan on soturin. Hymysuin von Döbeln katsehen luo Oman turvatin ryysyihin. »Veriss' on tuo nuttu, se mies peloton, Ken tohtivi ottaa sen; Mut vertapa, näen minä, paksult' on Myös ryysyissä Lurjuksen.»
Olemme voitetut, meilt' Angers viety, Tapetut ystävät, ja Arthur vanki. Englanti veriss' Englantiin on mennyt, Ivaksi tehden Ranskan vastustuksen. LOUIS. Ja minkä voitti, sen myös vahvisti. Noin kuuma kiire ja noin järjin tehty, Noin kiivaat toimet ja noin viisas maltti Ei löydä vertaansa. Ken täänlaisesta On tappelusta lukenut tai kuullut?
VANHUS. Ma hälle: Pukuni parhaan tuon, käy miten käy. GLOSTER. Hoi, miesi alaston! EDGAR. Tom-raukan kylm' on. GLOSTER. Käy tänne, poika. Kuitenkin mun täytyy. Voi, silmä-kultias, kuin veriss' on ne! GLOSTER. Tien tunnetko sa Doveriin? EDGAR. Kyllä, veräjät ja porraspuut, hevostiet ja jalkapolut. Tom-raukka on järjen päästään säikähtänyt. Jumala sua, hyvä ihmislapsi, paholaisesta varjelkoon!