United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
On se mullakin venonen, Pursi tuulessa tukeva: Melast' ei mokoma huoli, Taivu ruorin tahdonnasta: Tuulen tuumia kysyvi, Tuulen mieltä tiedustavi, Aatoksia aaltosien, Lainehien lausehia. Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Luodot, kalliot karttaa suo, Ett'ei purttani ruhjois nuo! Luoja suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Merta aavaa purteni käy, Aaltoin harjalla keinuu.
Perässä synkkänä seisoi Hän kilven suojassa vaan. Häll' laps' oli sylissään; Hän näkyi oottavan purttani; Hän usein taaksehen katsoi Kuin varronnut mua ois'. Mua säälitti hätänsä. Lähellä hänt' oli laivain jo, Kun vastatuulehen tämän Mä käänsin liekistä pois. Nyt tulehen kilpensä Tuo rosvo viskaten hyppäsi, Ja lapsi sylissä vaipui Näin aallon helmahan hän.
Tuulet tuimina virttään soi, Laulu laineitten pauhinoi. Merta aavaa purteni käy, Aaltoin harjalla keinuu. Kuiluin kuohut korviini soi, Niinkuin pauhina Skyllan. Luoja, purttani ohjaa sä, Ohjaa pois salapyörteistä! Kuiluin kuohut korviini soi, Niinkuin pauhina Skyllan. Mannert' ei näy, ääretön vain Allan' aallokko kuohuu. Venho lastuna laineill' ui, Laineill' yöhyt se laskeutui.
Ja eessä on pimeys loppumaton, En pelkää, on valoisa matkani pää Ja Jeesus mun purttani johtaa, Jo kaukana kauniisti hohtaa Mun kotini kirkas en matkalle jää! Söderlingskan ajatukset olivat taas kulkeneet omia teitään.
Tyrskyjä vastaan, tuulta ja lunta, Purttani ohjin, mut uinuen unta, Josta en herää vaaroissa tien. Vaahti se kannelta syöksyvi ruumaan, Enkä mä herää, tuskinpa tuumaan Retkeä vastoin tuulta ja lunta, Kotiin ma kuljen, mut uinuen unta. Aallokko, lausu: kuollutko lien?
Kun vienoinna aamu hohti, Ja usvat siinnossa näin, Rusomaininki purttani johti Kevätunten impehen päin. Mä näin, miten tieltäni luisti Hän rannan rimpien taa Ja kaihoten tukkaa puisti Hajakutria, kiiltoisaa. Kun kyntörastas jo puussa Univalvein lauluhun käy, Kun veet heräs salmen suussa, Niin häntä ei enää näy.
Aalto, jos aironi noutaa Johtoas saisi, sa soutaa Saisitki purttani vaan, Minnepä saapunenkaan? Oi lukemattomat aatteet, Missä te valkaman saatte? Lapsoset maan, jot' ei näy, Minnepä matkanne käy? Ruusulle. Umpun uinutar! jo nukkumasta Nouse riemuks' synnyinlaaksojen! Perhot suutelee sua, helmi kastaa Taivahista tullut suloinen. Riennä! lahja, minkä antaa hetki Kestää, minkä hetki vallitsee.
Mielevä Meriones näin vastasi hälle ja lausui: "Mullapa myös majass' on liki tummaa purttani kyllä mont' asett' iliolaisten, vaan ne on kaukana noutaa. Taistoss' en minäkään näet unhota kättäni jouten, vaan eturinnass' aina ma kamppailuun urokuuluun astun, konsa on vain sodan alkanut ankara koitos.
III. Tunteita ja kuvia: Lasna ja nyt Oksalla istui laululintu Lapsen leikkiessä hiilosilla Eräs toukokuun tunnelma Miks' et sä, Luoja ? Merimiehen vaimo lapselleen On se mullakin venonen Luoja, suojaa purttani mun!