United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aalto, jos aironi noutaa Johtoas saisi, sa soutaa Saisitki purttani vaan, Minnepä saapunenkaan? Oi lukemattomat aatteet, Missä te valkaman saatte? Lapsoset maan, jot' ei näy, Minnepä matkanne käy? Ruusulle. Umpun uinutar! jo nukkumasta Nouse riemuks' synnyinlaaksojen! Perhot suutelee sua, helmi kastaa Taivahista tullut suloinen. Riennä! lahja, minkä antaa hetki Kestää, minkä hetki vallitsee.
Moiset on tehnyt hän teot, joita, ma luulen, akhaijit kauan muistelevat; tuhot niin isot meille hän tuotti. 52 Vaan mene valkaman äärtä ja Idomeneus sekä Aias kutsuos joutuisaan; jumalaisen Nestorin luo taas käyn minä, pyydän nousemahan, luo ehkäpä lähtee vartioparvien reippahien, siell' antavi ohjeet.
Arnold oli kotoaan matkustanut kaupunkiin ja ajanut erään "naisystävänsä" kanssa. Kun nyt Verner Arnold tätä muisteli, hymähti hän. Sellaisia "naisystäviä" hänellä oli ollut paljon, paljon . Hupaisesti oli matka kulunut. Perillä, Valkaman isossa salissa tanssittiin ja remuttiin koko yö. Seuraavan päivän vieraat nukkuivat, söivät sitten vahvan päivällisen ja pimeän tullen poistuivat.
Paavon tultua rantaan, rupesi naisväki kyselemään kirjettä. Mutta hän ei ollut heitä kuulevinaan, vaan otti airot sisään veneesen ja valitsi sauvoin kädessä paraimman valkaman.
Aatelismiehenä ja tehtaan hoitajana hän sai paljon ystäviä ja juomaveikkoja, pääsi tuttavuuteen varakasten kanssa, tuli kostoretkelle Valkaman kartanoon ja saikin ainoan perijättären pauloihinsa. Arnold keskeytti hetkiseksi ja katsoi epäillen ympärilleen, Ester huomasi hänen levottomuutensa. Verner, ellet tahdo kertoa ja jos se on ikävää...
Hetken kuluttua tuli hän luokseni, laski kätensä olalleni ja lausui: "Rakas Harry, minä tahdon auttaa sinua, minkä voin. Hänen salaisuutensa on oleva pyhä minullekin ja minä tahdon valmistaa hänelle varman valkaman luonamme, niin että hän pelvotta voipi pitää kotoamme omana kotonansa!" "Sinä olet enkeli, Eva".
Seuraavana aamuna hän lähti hotellista kertoen menevänsä Helsinkiin ja käskien hevosensa lähettämään kotiinsa. Hän otti ajurin ja ajoi rautatien asemalle. Iltasilla, samana, jolloin Arnold pakeni kodistaan, nousi suuri häly Valkaman kartanossa. Tee oli valmista, ja Ester tahtoi tarjota sitä Arnoldillekin. Kynttilä kädessä hän hiipi pimeän eteisen läpi ja avasi Arnoldin huoneen oven.
Mä olen kuin siipehen ammuttu lintu, Mi toisien jälkehen pyrkiä koittaa, Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa. Mä matkani suunnan ja valkaman tiedän Ja sinne mun toivoni vain halajaapi, Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui, Se lentoni vauhtia vaimentaapi.
Kuule Ensio he kutsuivat toisiaan kahden kesken sinuksi, mutta ei muiden kuullen kun minä olen saanut salaisuuteni Arnoldille ilmaistuksi, niin jätän minä Valkaman. En voi asua täällä kauvemmin. Niin teen minäkin, kun nimismies vain tulisi siksi terveeksi, että saisin hänelle tehdä tilin töistäni, sanoi Rikberg. Mutta mihin menen? kysyi Ester hiukan epävarmana.
Pian olivat vieraat poissa. Tuolla Utuselällä ne vielä nenäliinojaan huiskuttivat. Mutta Valkaman rannalla vastasivat huiskutuksiin vain palvelijat, sillä kartanoa kohti kulkivat jo Arnold ja Ester käsitysten. Sinä olet nyt Valkaman kartanon kaunis emäntä, sanoi Arnold, kun he sisään astuivat. Ester ei vastannut, puristautui vain lujemmin hänen käsivarteensa.