Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Vielä parisen kuukautta ja sitten. Oma, vakinainen vaimo oli hankittava. Eikä se ollut liioin vaikeata hänen miehelleen. Hän tahtoi ottaa sen, jota rakasti olipa köyhä tai rikas. Oli sattunut köyhä kihlatuksi. Kihlaus oli tapahtunut viime kevät-talvena. Omituinen sattuma. Laskiaisena oli toimeenpantu rekiajot kaupungista Valkaman kartanoon. Vieraita oli toista kymmentä hevoskuormaa.
Siinä Vernerin antamat kultaketjut, kello, sormus, rannerengas, solki... Hän oli rikas. Olen iloinen, että voin sinut huolettomana elättää; tämä on kaikki sinua varten ja sinun, oli Verner kerran sanonut näytellessään Valkaman kartanon rikkauksia. Ester rakasti Verneriä. Ei hän sitä oikein itsekään ymmärtänyt, mistä syystä. Pääasiahan oli, että rakasti, että osasi antaa vastarakkautta.
Mä matkani suunnan ja valkaman tiedän ja sinne mun toivoni vain halajaapi, mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui, se lentoni vauhtia vaimentaapi. Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu ja toisien rinnalla riehua koitan, vaan heikko jos onkin jo siipeni lyönti, niin toivon mä sentään: mä kohtalon voitan. Syysyönä 1892. Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan, sen kuiskasi mulle hän vasta.
Valkaman äärtä hän päin vasent' ohjasi, mistä akhaijein tie oli valjakot taas palauttaa tanterehelta; sinne hän orheillaan karahutti; ja sulkematonna portin puoliskot näki, siirretyn ankarat salvat; auki nyt portin sen piti vartiat, jos kuka vielä laivojen turviin ois tuloss' ollut ottelijoista. 123 Sinnepä suoraan hän hevot laski, ja raikuvin huudoin seurasi myös väki muu, ei kestävän luullut akhaijein kauemmin, vaan sortuvan luo sotapursien tummain.
Laivur' silmäs' aalloillen Innoissaan ja toivoen: "Tahdon ruskopilven taa! Siellä siintää kaunis maa; Siellä saavun onnelaan, Riemun, valon valkamaan." Purje paisui, toivo kiils', Aavaa merta laiva viils'. Haudan reunall' otelmaa, Tyrskymerten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin Tuota oot sa, elämäin. Missä tyynen valkaman, Mielen rauhan saavutan? Miss' on toivon kultamaa, Jot' en konsaan unhota?
Valkaman kartanon koko päärakennuksessa oli ainoastaan Arnold, pikku Teppo ja tämän hoitajatar. Arnold kulki huoneessaan vaivaloisesti sauvaansa nojaten. Hän näytti miettivältä. Viimein hän avasi piironkinsa alimman laatikon, kaivoi sieltä esille pari villavaate kappaletta, pani ne kainaloonsa ja alkoi linkuttaa keittiöön. Siellä ei ollut ketään. Hän meni Esterin kamariin.
Päivän Sana
Muut Etsivät