Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
BELARIUS. Kas, hän tuossa tulee, Sylissä murheen aihe, josta häntä Näin moitimme. ARVIRAGUS. On kuollut lintumme, Tuo hellikkomme. Kuudentoista ijän Vaihtaisin ennen kuuteenkymmeneen Ja sauvaan nuoren lentoni, kuin tämän Näkisin näön. GUIDERIUS. Kaunis, sulo lilja! Sua veljyt puoliks ei niin hyvin kanna, Kuin itse varttas kannoit. BELARIUS. Mielisynkkyys, Ken mittaa pohjasi?
Mä olen kuin siipehen ammuttu lintu, Mi toisien jälkehen pyrkiä koittaa, Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa. Mä matkani suunnan ja valkaman tiedän Ja sinne mun toivoni vain halajaapi, Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui, Se lentoni vauhtia vaimentaapi.
Mun henkeni lentoa kaipoaa, mun sieluni suuruutta janoaa, ei viihdy se narrien tiellä! Nyt nään kuin tuolla jo kangastaa mun henkeni, kaihoni kaivattu maa, mun toivojen lentoni määrä. Sen vuoria kultaavi aamunkoi, sen rannalta vapahat laulut soi ei orjien kuoro väärä. Lumi peittävi luonnon, jonka mä nään mut keväällä, keväällä nostaa pään taas kukka ja vihreä heinä.
Mä matkani suunnan ja valkaman tiedän ja sinne mun toivoni vain halajaapi, mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui, se lentoni vauhtia vaimentaapi. Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu ja toisien rinnalla riehua koitan, vaan heikko jos onkin jo siipeni lyönti, niin toivon mä sentään: mä kohtalon voitan. Syysyönä 1892. Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan, sen kuiskasi mulle hän vasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät